Uus paikka, Uudet Kujeet!

Oon niin fiiliksissä,täpinöissäni ja samanaikaisesti kauhuissani!
Tänään siis olin muutamaa asuntoa katsomassa ja Tanja tuli seurakseni niitä katselemaan.
Ihastuin yhteen niistä! Aivan täydellinen, minulle ja Charlotalle! Vaalea parketti lattia, erittäin tilava ja tumma keittiö. Isoin Bonus on tietenkin oma sauna, wohoo ! Asunto sijaitsee rannanläheisyydessä, hyvät lenkkeily mahdollisuudet ja leikkipuisto alue. Päässäni pyörii kaiken näköistä sisustus visiota, koska nyt pääsen muuttamaan ihan omaan asuntoon.
Mukavaa tässä on myös se, että Charlotan kummitäti asuu aivan kivenheiton päässä meistä, joten minun baby ja Tanjan baby pääsevät keskenään toisetensa seurassa kasvamaan!:)
Olen toki myös hieman kauhuissani siitä, kuinka muutto onnistuu pienen lapsen kanssa. Siinä on sitten omat haasteensa, mutta onneksi saan muutto avun eli tavarat vaan kasaan ja kohteessa purku. muut hoitavat tavaroiden kanniskelun.

Nykyinen asunto ei todellakaan tunnu omalta kodilta, koska olen täälä hieman suurennuslasin alla. Syy siihen on, että joku erittäin ilkeä anonyymi oli tehnyt lastensuojelu ilmoituksen minusta ja minun syntymättömästä lapsestani ( charlotta oli vielä silloin masun puolella). Tuona päivänä kun hain postin, joka tipahti luukusta ja kun avasin kyseisen kirjeen soitin samantien äidilleni ja kerroin tilanteen. En voi ymmärtää miksi ihmiset tekevät asiattomia lastensuojelu ilmoituksia? Mitä he siitä hyötyvät vai saavatko oikeasti hyvän mielen siitä, että saa toisille pahan olon aikaiseksi? Tulin siis asustelemaan asuntoon,jossa seurataan minun ja lapseni vuorovaikutusta ja kuinka osaan hoitaa asiani myös lapsen-kuin itseni suhteen.
Nyt vihdoin pääsen tästä eroon. En siis sano, että inhoan tätä paikkaa onhan tästä hyötyäkin ollut, mutta ei minun paikkani. Ehkä enemmän sellaisen, joka tätä palvelua tarvitsee.
Mutta vihdoin pääsen tyttäreni kanssa pitkäaikaiseen asuntoon, jossa voin tehdä molempien olon mukavaksi.

Eli IKEAAN ja muuttolaatikoita pakkaamaan! JES,JES,JES!

Charlotta Kristiina

Ihana päivä kertakaikkiaan! Tyttö sai nimensä, Charlotta Kristiina olen niin tyytyväinen tuohon nimeen ja enään ei tarvitse salailla sitä :) Tanja ja kalle saapuivat auttamaan minua aikaisin järjestelyissä ja voileipäkakkujen koristelussa. Muut auttajat saapuivat vähän jälkeen Tanjan ja kallen.
Charlotta jaksoi juhlien ajan hyvin. Alussa tietenkin kun neiti olisi halunnut nukkua tuli itkupyllyraivarit, mutta rauhoittui ja nukkui, pienet päiksyt. Sylittäjiä riitti! Minulla on megaluokan suku ja osa jäi pois lomien takia ja muiden askareiden,mutta he ovat kuitenkin hengessä mukana ja seuraavat lapsen kehittymistä.
Kasteen aikana sain hieman pureskella hammasta yhteen ja hengitellä,koska itkuhan siinä meinasi tulla, kun esikoinen saa nimensä ja kasteen.
Äitini hoiti puheet, koska olen aika amatööri sellaisissa ja en tykkää olla huomionkeskipisteenä. Kaikilla oli siis hyvä päivä kerrassaan.
Iso kiitos Tanjalle & Kallelle  Kiiralle&Heinille Viiville & Essille Ja erityisesti vieraille, jotka saapuivat paikalle.

Wanhat 2014

Oli ihanaa päästä seuraamaan uusia Wanhoja tanssilattialla, ihanien pukujen kera. Tuo päivä on erityinen ja jää monien mieleen varsinkin itse tanssioiden. Tuo hetki kun sen pääsee itse kokemaan, näyttämään yleisölle mitä on oppinut muutamassa kuukaudessa. Tanssit ovat vaativia, jotkin taas hieman helpompia, varsinkin kikapo! Itse olen wanhat tanssinut ja se oli ihana kokemus.
Tapasin koulukavereita ,joita näkee harvoi, mutta olipa mukava pitkästä aikaa nähdä heitäkin sädehtimässä tanssilattialla. Yhteistansseissa pääsin osallistumaan valssiin ja olin aivan unohtanut kuinka sitä tanssitaan. Yks ,kaks, kol ja tanssi olikin taas mielessä. Sitä siinä sitten pyörittiin tanssin ajan.
Pikku neiti seurasi tansseja oikeen tiukalla otteella. Yhtään ei kiukunnut, vaikka olikin pitkään hereillä. Siinä moni tuli onnittelemaan pienokaisesta ja sylittelemään häntä.
Päivä oli siis kerrassaan mainio !

Kohta työ ja odotus palkitaan

                                                                        Ciao Everybody
Kiirettä on riittänyt, mutta se palkitaan sunnuntaina. Olimme juuri kauppaostoksilla ja pankkikortti vinkuin menemään. Tanja tuli avukseni tnx god, sainpahan juttu seuraa ja ylimääräisiä käsiä. Tietenkin tuo nainen tekee vaikka hän on viimeisillään, mutta antaa tehdä enhän minä voi sitä sormella osoitella ja sanoa '' tanja älä tee tuota..'' Olin unohtanut asunnolleni kauppalistan, tuo oleellisin asia kaupassa käyntiä varten. No menin sitten aika pitkälti ulkomuistilla mitä tarvitsee ostaa. Peräti 5 isoa kassia juhlamuonaa Lidlistä ja ai että kuinka halvalla päästiin! Mutta kun vaihdoimme kauppaa prismaan, kun lidlistä ei kaikkea saanut niin summa muutamalle kassilliselle oli samaa luokkaa mitä lidliin olin käyttänyt. Neiti oli todella rauhallinen kauppareissun ajan, joko nukkui tai töllötteli. Turhia ei neiti kitissyt ainoastaan jos oli nälkä.
Kämpälle kun tulimme aloin ihmettelemään kun ei avainta löydy ,ei millään. No ei siinä sitten muu auttanut kun soittaa puhelua ja pyydellä vara avainta. Toivottavasti löydän sen avaimen ,jostain tuolta neidin tavaroista.
Mutta onhanpa sitten ruokaa juhlissa, että sukulaisille tiedoksi, kipot ja kupit mukaan täältä lähtee ruokaa messiin !

Äitini toi tytölle ristiäismekon. Oli tuota etsitty jo pitkään,mutta onneksi se löytyi. Suvussa kiertänyt kastemekko nyt sitä pääsee käyttämään uusi sukupolvi. Kun kaste on suoritettu,lapsella nimi niin vaihdan pienempään tyylilyyli asusteeseen, joka on kanssa suvussa kulkenut tytöillä.
Olen niin täynnä aikataulujen kanssa, että hetken hengähdys tauko olisi paikallaan. Ilta löllöily ei neidin kanssa riitä vaan tahtoisin kokonaisen päivän olla vain neidin kanssa,mutta ristiäisten jälkeen alkaa laantua, joten pääsen pusuttelemaan hieman enemmän tuota vaippa pöksyäni :)
Huomenna on abien päivä tahtoisin kovasti aamusta mennä katsomaan erkon abeja, mutta aamu junailtu täyteen menoa. Joten illasta sitten vanhojentansseihin, ihanaa! Pitkästä aikaa näen koulukavereita ja muita tuttuja kasvoja.

eipä tässä muuta, nyt töllöttämään Reveng 3 tuotantokautta,joka on mennyt todella jännittäväksi!

Täydellistä- Charlotte Russo

Charlotte Russo

Charlotte Russo

Kuva: Charlotte Russo

''siskokset''

Tänään olen viettänyt päivää ''siskoni'', Emman kanssa. En ole pitkään aikaan ollut hänen kanssaan tekemisissä , mutta olemme tutustuneet taas toisiimme. Nyt meillä on jopa paljon yhteistä! Molemmilla meillä on lapset ja on mukavaa puhua Emman kanssa lapsista ja muusta mukavasta. Emman lapsi on minun tyttöäni muutaman vuoden vanhempi, joten minun neitini tulee sitten perässä:)
Eelis on oikein hurmaava poika, sillä tulee kyllä olemaan vientiä isompana poikana kun niin komiana. Eelis viihtyy tarhassa tyttöjen  kanssa paljon paremmin, joten vienti on tainnutkin jo alkaa;) Eelis on kyllä niin Emman näköinen varsinkin ne mega huulet, joita olen aina Emmalla kadehtinut.
Eelis osaa puhua hyvin, mutta välillä ei oikeen selkoa meinaa saada , mutta onneksi Emma suomentaa sanan tarkoituksen.
Olimme lasten kanssa Amarillossa syömässä ja keskustelemassa asioista. On niin vaikea päättää Amarillon ruokalistasta mitä söisi, joten tyydyin Burgeriin. Armahdin itseäni, kun olen vain syönnyt, rahkaa,kasviksia,marjoja jne.. Joten välillä pitää herkutella. Keskustelimme pitkän ajan lastemme biologisista isistä, jotka eivät ole lasten elämässä. ''Mitäs me yh mammat'', mutta tämä ei meitä haittaa. Emmalla on samanlainen ajattelutapa kuin minulla. Ei turhia seurustelu suhteita , ettei joudu pettymään vaan  odottelemme ja annamme lastemme kasvaa rauhassa.

Emma ei siis ole biologinen siskoni, mutta pidän häntä siskonani, koska hänen äitinsä ja minun biologinen isäni ovat yhdessä. Meidän taipaleemme lähti mökki ajoilta vääksyssä jossa tapasimme.
Emme tunteneet toisiamme lainkaan. Isäni sitten sanoi minnulle''meneppäs emman kanssa pelaamaan sulkapalloa'' ja siitä se sitten lähtikin. Tulimme hyvin juttuun ja olin iloinen, että minulla on saman ikäinen henkilö, jolle voin puhua asioista ja olimme niin saman tyylisiä.
Tässä sitä nyt ollaan:) Molemmat ollaan kasvettu, aikuistuttu niiltä ajoilta, meillä on suuri vastuu lapsistamme ,joita rakastamme.

Neuvolaa Ja Ullkoilua

Tänään on ollut neuvola päivä neidin kanssa ja tuli kyllä aamulla kiire, koska herätyskello ei ollutkaan aktiivisena. Olin unohtanut nimittäin laittaa sen soimaan ja kun katsoin ikkunasta ulos aamu sikeyksissäni niin tajusin, että on normaalia valoisampaa. Katsoin kelloa ja totesin, että tässähän tulee kiire. Äkkiä siis kamat kasaan neiti valmiiksi ja tsekkaamaan bussi aikatauluja. Ensimmäisestä bussista myöhästyimme, mutta onneksi tuli seuraava kymmenen minuutin sisään, joten suuri huokaus ettei tarvinnut noloissaan neuvolaan soittaa ja selittää..
Neitiä kehuttiin kovasti kehityksen kanssa. Ikäisekseen on paljon enemmän kehittynyt. Seurailee tarkasti, osaa ääntäkohti kääntää päätään ja niin edelleen.
Paino-5360
pituus-59,8
hattu-39,2
Tänään annettiin myös ensimmäinen rokotus, suun kauttaa annettava. Neiti hymyillen maiskutteli sitä vaikka neuvola täti sanoi ettei maku ole lasten mielestä miellyttävä, mutta neidille maistui:D
Sivuoireena olivat kuume,ripuli ja oksentelu ja tyttöhän sitten sai tuon ripulin eli vaippoja saa olla vaihtamassa useasti.

Möhemmin menimme pikkuveljeni ja neidin kanssa perhepuisttoon leikkimään. Vaikka oli paljon vaatetusta yllä niin siltikin oli kylmä. Katsoin puhelimesta pakkaslukemaa ja vain miinus 3 astetta ja siltikin tutisin.
Ihanasti tuo pikku veljeni leikki ja oli mukavaa seurata häntä perässä, jokainen liukumäki piti mennä useaan otteeseen ja iso linna oli kyllä huipuin hänen mielestään.
Kovasti olisi halunnut,että minäkin laskisin liukumäkeä, mutta farkut jalassa en lähde pakkasen raiskaamaa liukumäkeä laskemaan. Kovasti piti myös kuvia ottaa, koska onhan hän kova poika poseeraamaan kameran edessä.

HUOMENNA ON IHANA PÄIVÄ TIEDOSSA! Aamusta ripsräpsyttimet, jostä pääsen parturiin, finaly! (kiitos kuuluu äidille)
Tämä tucca tarvitsee kyllää leikkuuta ja jotakin kivaa raidoitusta. Mutta onhan tässä vielä yö aikaa mietiskellä mitä tukalle tekisi.

Äitin Tyttö, Paras Tyttö

Päivät ovat meillä menneet älyttömää vauhtia, aika vaan juoksee eikä sitä meinaa huomata. Olen seuraavat kaksi viikkoa erittäin tiukalla aikataulutuksella.Ritiäisiin olen hoidellut asioita ja eilen sitten päätin aloittaa hankintojen tekoa. Kävimme yhdessä ystäväni Tanjan kanssa kaupoilla hakemassa vaaleanpunaista ristiäiskalustoon. Kerttiksiä,kulhoja,leivontatarvikkeita jne.. Onneksi sain äidiltäni auton lainaan, että ei tarvinut kaupungin pikkukaupoissa pyöriä kassien kera,vaan pääsi suoraan isoon kauppaan ja sai tavarat suoraan autoon. En oikeen vielä voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, että ristiäis päivä lähenee, jolloin pääsen tekemään leivonnaisia. Onneksi osaan leipoa ja rakastan tehdä leivonnaisia,ettei sitten kaikkea tarvitse äidilleni delekoida.

Tänään on riittänyt tekemistä kerrakseen. Aamulla oli isyyden tunnustus ja olin melkeinpä 100 % varma,ettei isä hahmo saapuisi paikalle, koska välimme eivät oikeen ole olleet hyvät. No mutta onneksi hän saapui  ja saimme sitten asioita avustavan henkilön kanssa käytyä läpi. DNA testien kauttahan sitten koko homma menee,eli kuukauden verran menee aikaa,että saa tulokset. Varmahan tuo isä on, koska en harrasta syrjähyppyjä. Mutta jos isä osapuoli tahtoo varmuuden siitä,että hän on lapsen isä niin kunnioitan täten hänen päätöstään.

Tapasin myös ensimmäistä kertaa papin,jonka kanssa sovimme tietyistä rukouksista ja muuhun tilaisuuteen liittyvistä asioista. Tämä kyseinen pappi oli erittäin mukava ja rauhallinen.Kummit pakotan lukemaan pienet pätkät raamatusta ilman mutinoita ja kuulen ne riemun kiljahdukset heidän suustaan. :D
Minulla oli niin paljon kysyttävää ristiäisistä ja tilaisuuteen liittyvistä asioista, koska onhan tämä ensimmäinen kerta minulle.

Viimeisenä listalla oli, että tapaan lapsen tulevan kummin pitkästä aikaa. Hänellä on ollut koulun suhteen kiireitä niin näemme harvakseen. Jos asuisimme hieman lähempänä toisiamme niin näkisimme varmasti useamminkin. V oli ensimmäisten joukossa, joka sai kuulla raskaudestani ja kysyin häntä tuolloin koulun ruokalassa kummiksi ja hän oli innoissaan! Neiti naureskeli oikeen antaamuksella tulevalle kummilleen ja tänään sain ensimmäistä kertaa kuulla kikatustä neidin suusta. Ahh olin niin lumoissani tahdoin vaan kuulla kikatusta  lisää ja lisää! :) Neiti on myös jo kääntyillyt vatsaltaan, selälleen ja kovasti yrittää selältä ,vatsalleen. Ihanaa seurata, kun neiti yrittää niin kovasti ja minä kannustan siinä vieressä '' jaksaa, jaksaa'' ..