Charlotta on viimeisen kuukauden mennyt aivan päälaelleen
ei kirjaimellisesti .
Meillä tyttö on alkanut protestomaan enemmän ja mikään ei tunnu kelpaavan. Neiti tahtoo tehdä juuri niin kuin omapää sanoo, ja siinä ei auta virret tai mitkään.
Voisin sanoa, että meillä asustelee, minimonsteri joka kiukuttelee ja pyörittää äitiä 6-0
yrittää kovasti.
Charlotalla on todella, todella vahva luonne ja se näkyy myös. Nyt se luonne on ottanut todella kiivaan vauhtihypyn, että tämä tuli minullekin yllätyksenä.
Monesti dramaattisesti heittäydytään lattialle, jos jokin asia ei miellytä. Potkitaan, läpsitään , ja lisää kiukkuamista. Millään ei meinaa rauhoittua. Charlotta ei anna äidille siinä vaiheessa minkäänlaista neuvottelun varaa, että voisi rauhouttaa . Ei koskettamista, lisää ja lisää neidin suusta raivoamista.
Oon nyt oppinut siihen , että annan neidin huutaa rauhassa, niin kurjalta kuin se kuulostaakin , mutta jos äidin apu ei kelpaa , niin en voi kompromisseja kiukuttelussa lähteä tekemääni. Herkuilla ja yllötyksilläkö houkuttelisi. No. Paheentaisin tilannetta entiseltä, ja kasvatus menisi aivan plörinäksi, koska silloinhan jos annan periksi ja neiti saa tahtonsa läpi silloin äitiä todellakin ollaan pyörittämässä 6-0.
Tänään olimme käymässä kaupungilla , hoitamassa asioita. Charlotta viihtyy kaupungilla , mutta tänään nostettiin kaupunkireissu aivan uudelle tasolle.
Charlotta on tottunut siihen , että saa kaupungissa kävellä, mutta äidin tai äijän kädestä pitää pitää kiinni.
Charlotta tempaisee kätensä irti ja ei suostu sitä antamaan takaisin. Jos joudutaan ottamaan kädestä uudestaan kiinni, neiti heittäytyy polvilleen maahan ja alkaa itkemään. Mikäs siinä enää auttaa, kuin vaunuihin laittaminen. Ja vähän lisää huutoa.
....Rappusissa kävelyn kielsin itsenäisesti, ei tottele. Ja itkupotkarit
Näitä niin isoja ja pieniä asioita riittää, mutta tämäkin on vaihe. Tai niin ainakin toivon.
Juttelin asiasta Charlotalla tukiperheen kanssa , ja heillä on tätä samaa ongelmaa puskenut, oman lapsensa kohdalla, joka on charlottaa muutaman kuukauden vanhemppi .
Yleensä nämä Charlotan "angry modet" ovat lyhyitä, välillä hieman pidempiä , mutta loppujenlopuksihan neiti tulee itsenäisesti minun jalkoihin halaamaan, jolloin "keskustellaan" kuinka turhaa pienistä asioista kiukkuaminen on .
Haleaj,pusuja ja uudelleen yritämme tehdä yhteistyöllä asian , josta neiti alunperin alkoi kiukutella. Ja tällä kertaa niin, että se menee nappiin.
Joskus äitinä yllätyn näistä Charlotan dramaattisista kiukuista, mutta taas yksi vaihe menossa ja pitää vain osata olla kärsivällinen.
