Lohi- Sitruunapasta

Tänään Valmisttettiin helppoa ja nopeaa ruokaa.

Kalaruuat ovat meille luxus ruokaa ja Charlotta tykkää kalaherkuista paljon.

Lohta 

Yksi sitruuna

Basilikaa

Pastaa 

Kermaa

Pikkutomaatteja

Suolaa 

Muutama valkosipulin kynsi

Valmistus ei vie kuin 15-20min.

 Vesi kiehumaan jonne lisätään pasta. Pastan kiehumisen aikana saakin hyvin tehtyä kaiken muun.

Pannu kuumaksi, ja pohjalle liraus öljyä,jonka jälkeen laitetaan valkosipulit ja kala.

Kalan valmistuksessa kannattaa käyttää mietoa lämpöä.

Sitten kun kala on redi voikin puristaa sitruunasta mehun suoraan kalan joukkoon. 

Viimeisimpänä puolipurkkia ruokakermaa ja suolaa oman maun mukaan.

(Huom. Älä pistä suolaa tai kermaa liikaa, ettei peittoa sitruunan makua)

Tomaattia ja Basilikan lehtiä voikin laittaa ruoka annoksen päälle! 

What I Really Want To Do

Pienempänä tyttönä tuli suunniteltua tulevaisuutta pilvilinnoihin asti. Aikuisena asuisin Espanjassa, isossa luxus asunnossa ja ympärillä paljon koiria,mies ja lapsia.
Lapsena sitä rakentaa ajatusta niin pitkälle, että hymyilyttää näin aikuis iällä, mitä sitä on tullutkaan ajateltua. Lapsena ei ole vielä hajuakaan rahan käytöstä,laskuista,vuokrista,töistä ja kuinka iso maailma voikaan olla.
Kun sitä alkaa kasvamaan ja ymmärrystä tulee lisää maailman kuva laajenee ja alkaa ymmärtämään, ettei ne asiat olekkaan niin yksinkertaisia, niin kuin ne kuvitteli silloin nuorempana.

Olen aina pitänyt kauneuteen liittyvistä asioista ja näen itseni jollain tavalla edelleenkin tulevaisuuteni niiden parissa.
Moni muukin näkee minut parturi.kampaajana tai kosmetologina, mutta enemmän parturi kampaajana.

En enään tiedä mitä haluan! olen stalemate tilanteessa, ja olisi jo tehtävä päätöksiä, koska ammattiin haku olisi näillä näppäimillä.
Kyllä, näen minut edelleenkin kauneuden parissa. Mutta onko se juuri se mitä haluan lopun elämäni tehdä? Toki voisin kouluttaa aina itseni uudelleen ja uudelleen.
Olen tuttaviltani, valmistuneilta parturikampaajilta kuullut niin negatiivisia asioita, kuten: He menevät vuokrapenkeille, josta maksavat ison pennin palkastaan pelkästä vuokratuolista. Sitten vielä vuokra ja laskut siihen päälle.
Heildän elämiseen kuukauden aikana ei jää paljoakaan käteen ja moni joutuu heistä turvautumaan vanhempiensa apuun. On varmastikkin niitäkin henkilöitä joilla on pelkkää positiivista sanomista vuokrapenkeistä jne..
Mutta on ajateltava loogisesti myös tulevaa. Tärkeimpiin asioihin tulee lapseni ja hänen ylläpitonsa.
Kuten myös minun viihtyvyyteni ammatissa, josta saan hyvän fiiliksen jokaisen työpäivän jälkeen.

Olen tavoittelija ja tiedän minkälaisen elämän haluan rakentaa itselleni ja tyttärelleni .Jos jotakin päätän sen myös haluan toteuttaa. En sitä tietenkään heti voi lähteä toteuttamaan vaan ensiksi on oltava tietty ''kaava'' asioille, Kuten nyt koulunkäynnin suhteen.
Haluan menestyä, haluan että minulle jää rahaa käteen riittoisasti,vuokrien laskujen ja muiden ylimääräisten menojen jälkeen.
Kun päätän mille alalle haen ja toivoen pääsyäni sinne, haluan myös viihtyä siinä ammatissa. En hetkeäkään halua sellaista tunnetta '' onko tämä nyt se oikea ala minulle?''
En haluaisi, olla vaihtamassa alaa moneen otteeseen, vaan koska jokin ei miellytä.

Haluaisin suoraan päästä kosketukseen,tulevan työni kanssa. Haluan tehdä, ja toimia.
En pidä uuvuttavista luennoista tai pitkistä päivistä kouluissa,eri aineiden parissa, mutta loppujen lopuksi se on tehtävä.

On ''vara''  aloja joita olen ajatellut,kuten. Kultasepän ala, matkailu ja ravitsemus, ja liikunta puoli.
Vai haluanko ollakkin kauneuden parissa, jos se tuntuu niin hyvältä ajatukselta.
Ristiriitaista!!

Saa nähdä mitä haluan,mistä itseni löydän ja mitä tulen valitsemaan. Mutta toivottavasti haen oikein jolloin ei tule koulunpenkillä sellaista oloa "miksi olen tällä alalla".
On tässä vielä aikaa lukea aloista ja aikaa hetki miettiä. Toivon,että löydän sen oikean tien itselleni.

Vuoden eka!

Ciao !

Vihdoin, viimein pääsen päivystelemään blogiani kaiken kiireen keskeltä. Monesti oon ottanut koneen käsiini , mennyt bloggeriin ja aloittanut kirjoittamaan. Kertaakaan en ole saanut tehtyä, postausta loppuun asti, olen kummannut sen aloittanut kirjoittamaan uudestaan, mutta vähän ajan perästä laitankin läppärin kannen kiinni ja aloitan muut puuhat.

En yleensä päivisin pääse kirjoittelemaan blogiin, koska pikku neiti on ykkönen ja kaikki muu kakkonen. Nyt saatuani neidin nukkumaan ja työnnettyäni miljoona muuta asiaa sivuun otin koneen ja päätin ryhtyä kirjoittamaan.

Eli tosiaan ollaan asettauduttu uuteen kotiin ! pisteet meille. Kaikki tavarat olemme saaneet omille paikoilleen, pienempiäkin jemma kippoja myöten. Vielä näyttää hieman tyhjältä kuten Charlotan huone varsinkin, Odotan että pääsen IKEAan, jolloin pääsen laittamaan talon kokonaan valmiiksi sisustuksen osalta. Paljon tulee uppoamaan sinnekkin rahaa, mutta kerran se kirpaisee ja pitää yrittää pitää kukkaron nyörit kiinni kaikilta turhuuksilta.

en ole vieä osannut ottaa uutta asuntoa ns. omakseni. Mulla menee jonkin aikaan sulatella uutta asuntoa koska muuttaminen yhteen on todella iso askel ja kaikki on nyt periaatteessa yhtä. Ensimmäiset yöt menivät miten menivät , niskat kipeenä, kelloa seuraillen.. Ehkäpä saan vielä unenpäästä kiinni.
nytten kun Charlotalla on oma huone ja hän nukkuu sielä niin en myöskään sen takia saa unta.
Koska olen jo vuoden tottunut siihen että neiti nukkuu samassa huoneessa ja herään heti pieneenkin älinään. Oikeastaan pelko siitä jos en kuulekkaan kun toinen tekee heräämistään.
Mutta ehkä tämä jossain vaiheessa alkaa tasoittumaan.

Mun on nyt kehuttava tää paikka maasta taivaisiin ! Siis naapurit on ihan ykkösiä tällä seudulla!
Tää ei oo mikään jurojen lahtelaisten oikea osoite, ei ! Täälä on ihmisä, jotka ulkona pysähtyvät ja jäävät juttelemaan. Joka ikinen kerta kun käy ulkona saa iloisi katseita, rupattelu seuraa ja joka kerta tervehdykset! Vihdoin paikka, jossa ihmiset osaavat perus sanan ''hei'' :D
Tää on oikeastaan mulle iso juttu koska mä on kohtelias ja moikkaan jos joku tulee naapurustossa vastaan. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja jutella muille.
Entinen paikka jossa asuttiin, kukaan ei vastannut ikinä takaisin, joka on sinäänsä aika sääli koska ihmisen tulisi olla jokaisessa tilanteessa ystävällinen vaikka ei olisikaan maailman paraspäivä käynnissä.

Mutta nyt menen jatkamaan ! Ihanaa päivää kaikille