Komlisen viikkoa huomenna täynnä neidillä ja vauva arjen pyörittäistä. Miten on mennyt ? Valehtelisin jos sanoisin, että täyellisesti.
Ennen Ceciliaa arkeni oli todella iisiä ei tarvinut aikatauluttaa arkea ja olla kelloa katsomassa. Itseni puunaamiseen meni tunti ennen kuin liikahdin minnekkään. Ostoksia tehdessä sain helposti ja vaivattomasti kaiken tehtyä sovituskopeissa ravaamista ja sitä rataa..
No ei näin enään.
Cecilian myötä olen aikatauluttanut arkeani ja saan olla kelloa katsomassa,etten myöhästy tapaamisilta.
Ennen minnekkään lähtöä neidin laitan nukkumaan, jolloin saan pikaisesti laitettua itseni. En todellakaan käytä itseni laittamiseen tuntia vaan pika pikaan kaikki, mutta huolella.
Hiuksia saa nykyään pitää kiinni syystä,että Cecilia tarrautuu niihin ja buglu vaara olemassa. Paljon helpompaa kun hiukset eivät ole heilumassa tiellä.
Kun neiti nukkuu päivisin itse teen omia puuhia, kuten siivoan,pyykkään tai vihdoin vastailen viesteihin.
Jos ylimääräistä aikaa jää niin katson lempi sarjojani tai lueskelen
Kaupassa käynti on haastavin homma pienen lapsen kanssa ja kun on vain se kakasi kättä käytössä.
Kaupan suhteen olen neidin nukuttanut jolloin nukkuu tyytyväisin mielin koko kauppareissun ajan jolloin ei tarvitse rauhoitella tyttöä kesken tavaroiden lastaamista.
Onhan neiti hereilläkin ollut reissujen ajan, mutta nopeasti hän siihen napittamiseen kyllästyy ja vinkkaa ruoka aikaa. Tällöin nopea siirtyminen parkkiin kahvilaan tai vauvahuoneeseen
Imettäminen julkisella paikalla ei tunnu enään niin oudolta ja kyllähän siitä katseita on saanut ihmisiltä, mutta so what ? Onhan lapsen syötävä.
Neiti nauttii kylvyssä olemisesta, ei itkua yhtään pelkästään hymyssä suin ja ihanien ilmeiden kera.
Kylvettämisen jälkeen neidin saa parhaiten ilta unille (syötön kautta tietenkin). Nukkumaan meno ei ole ollut ongelmallista.
Yöt neiti nukkuu vieressäni , koska haluan että neiti on lähellä, jokainen tekee omalla tyylillään.
Myös leikkaushaava rajoittaa liikerataa, etten voi olla nostelemassa alvariinsa neitiä viereeni ja takaisin omaan sänkyyn joten helpotan siinä itseäni siksi neiti on vieressäni yöt.
Yöt neiti nukkuu hyvin, lukuun ottamatta muutamaa yötä jolloin neiti napitti n 3h ja kyllähän se sitten verotti omista unista. Mutta pääsäännössä mminä olen se, joka neidin on herätellyt syömään.
Oma vointi on ollut erinomainen, välillä hieman vihloo haavan seudulta, mutta kuulema ihan normaalia.
En ole väsynyt jaksan touhuta ja hoidella Ceciliaa. Kovasti odotan salille pääsyä, jolloin alkaa uusi luku. Ruoka valiot valmiina ja personal trainer. Mutta pitää vielä malttaa että leikkauhaava täysin parantunut.
Erittäin tyytyväinen mami kuittaa!
.jpg)
