Kukkuu! ollaanko täällä vielä kuulolla?
Blogin ulkoasua sain hieman uusittua, kiitos Etsyn , josta ostin valmiin pohjan suoraan. Heti miellyttää silmää, kun on uudenlaisempi sivusto, mutta vielä muutama silaus ja wola.
Halusin tulla hieman päivittelemään tänne kuulumisia , missä mennään jne.
Meille syntyi kaunis pieni poika 30.kesäkuuta kello 13:53. Oikeastaan synnytys tapahtui suunnitellulla sektiolla , synnytyspelkoni takia. tulen tekemään tästä erillisen postauksen
Meitä ei ollut enää kolme vaan neljä. Olin todella, todella onnellinen , että sitä tunnetta ei edes voi sanoin kuvailla , kun saa uuden perheenjäsenen syliinsä yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen.
Millaista sitten on ollut arki kuukauden verran kahden lapsen kanssa?
Ensimmäiset neljä päivää oli ihan hirveitä mulle. Ainoastaan sen takia, etten kyennyt paljoakaan tekemään. En pystynyt tekemään normaaleja kotitöitä, kävely oli tönkköstä, esikoisen hoitaminen jäi niin vähälle omalta osalta, että yritin kuitenkin sanallisesti koko ajan olla läsnä. Ehkäpä elämäni pahimmat neljä päivää ja vain, koska olin niin kipeänä kivuista.
Heti, kun tikit saatiin pois mun kivut lakkasivat,kuin seinää. Neuvolassa kerrottiin , että mun tikit olivat todella jämäkästi kiinni , että sai hetken ratkoa niitä auki ja repiä irti , että suurin osan kivuista aiheutti pelkät tikit.
Tähän asti arki kahden lapsen kanssa on ollut suht easy.
Vauva nukkuu yöt erinomaisesti, joka on mun jaksamisen avain. Yössä tarvitsee kerrasta, kahteen syöttää ja vaippa vaihtaa, jolloin unet voivat jatkua.
Aamuisin herättyä lasten tarpeet menee etusijalle ja viimeiseksi vasta kaikki muu. Arkea myös helpottaa miesystävältä saatu apu, josta olen kiitollinen ja enemmän alkanut arvostamaan.
Charlotalla on ollut pientä mustasukkaisuutta, kun ei aina silloin pääse äidin syliin, kun vauvaa syötetään tai jotakin muuta. Yritän parhaani mukaan tarjota hänelle mahdollisuutta , että voi tulla viereeni istumaan tai auttamaan vauvan hoidossa. Välillä hän haluaa auttaa ja osallistua. Välillä taas känkkis astuu kuvioihin. On myös ihanaa ja hellyyttävää seurata vierestä, kun Charlotta haluaa lukea vauvalle kirjaa, laittaa tuttia suuhun tai harjata vauvan hiuksia.
Nautin vielä tästä ajasta, kun kaikki on suht ok. Varmasti tulee vielä se hetki , kun saan olla erotuomarina, ja laskea harmaita hiuksiani.
Niitä hetkiä odotellessa
Mulle voi mielellään tulla ehdottelemaan , mistä te lukijat haluaisitte minun kirjoittavan. Mikä aihe kiinnostaisi. Muutenkin otan kysymyksiä vastaan , kunhan pysyvät kohtuuden rajoissa.
Yritän parhaani mukaan tulla tänne hieman päivittelemään, kunhan jaksan ja aika antaa myöden.