Nyt hieman hengähtämässä vanhempieni luona, jolloin saan enemmän omaa aikaa ja keskitettyä kuntoiluun. Aamusta hölkkä/kävely lenkille, jonka jälkeen vielä treeniä sisätiloissa. Tavotteeseen on vielä pikkuinen matka, mutta täl vauhil hyvä tulee! Ruoka ympyrä täyttyy raejuustolla,puurolla,kanalla ja kaikella muulla mahollisella ns terveellisellä foodilla. Onneks oon äidin ''valvovan' silmän alla , että söisin säännöllisin väliajoin. En mä osaa syyä 5-6x päivässä, kun oon tottunut syömään sen yhen aterian ja thats it, mut äiti on suurin piirtein kello kaulassa huutamassa ruokatahtia. Annokset joita syön on erittäin pieniä! tosi kova nälkä jää niideen jälkeen , mut helpotaahan se.
Charlotta on ihan inton täälä! Päivät ollaan kahestaan ja kun koululaiset tulee kouluista niin suurinpiirtein tappelevat vahtivuoroista. Hyvä, että intoa riittää!

Love

kuvia viikonlopulta

Jere ,Pete & Charlotta

Jotakin pientä mun elämästä.

Olen kotoisin asikkalasta,tarkalleen ottaen vesivehmaalta. Meitä asusteli sielä Mun äitini, kaksi veljeäni ja biologinen isäni. Olen ollut 2 vuotiast, kun äitini ja isäni on eronnut. Eli en noista vesivehmaan ajoilta muista mitään. Biologinen isäni on kova ottamaan alkoholia, petti ohessa äitiäni jolloin ero tuli. Minä,veljeni ja äiti asustelimme jonkin aikaan vielä asikkalan suunnalla, jonka jälkeen äitini tapasi maailman parhaan miehen :)
Muutimme Orimattilan suunnille, maan läheisyyteen. Aloitin onnenpotkussa eli esikoulussa maalla, tapasin sielä uusia ihmisiä, joiden kanssa olen mennyt samaan aikaan hmaan kyläkouluun. Olemme olleet 1-6luokalle asti todella tiiviisti yhdessä. Näimme, joka ikinen päivä ja hengailimme vapaa ajalla.
Minulla on monta sisarusta. yhteensäkkin meitä on 7! äidin ja isän pikkuinen apinalauma.

Nuorempana tykkäsin monista asioista. Harrastin Balettia,yleisurheilua,nypläystä,koripalloa,judoa ja kuvaamataitoa. Olin aktiivinen koko aika ja tylsää ei ollut.
Olen selvästikkin äidin tyttö, ollut aina. Äitiini olen aina turvautunut,häneltä olen saanut neuvot ja niksit, hänen kanssaan nauran,riitelen,hypin tasajalkaa jne..  Äitini on pienestä pitäen opettanut minua jaksanut olla kärsivällinen,vaikka olenkin välillä ollut hieman hankala. Thats why i love her so much 

Minä olen aina ollut se porukan räävä suu ja en paljoa mielipiteistä piitannut. Jos jollekkin ei kelvannut niin whaevaa , en välittänyt. Mulla on paljon kavereita, joiden kanssa olen tekemisissä, mutta vähemmän ystäviä .He ovat minulle tärkeitä. Eihän ystäviä tarvitse olla montaa sangollista vaan minä tyydyn vähään. Minun lapseni kummina toimii kaksi henkilöä, jotka olen tuntenut pitkään. Toisen ihan pikkusesta ja hän  kutsuu minua ''siittiö ystäväksi'' ties mistä repässyt ja toinen yläaste ajoilta eli mun parhaista parhain ystävä.
Inhoan erittäin paljon ihmisiä ,jotka arvostelevat muita tai , jotka vääristelevät asioita ja pilaavat toisten kaverisuhteen. En  siedä sellaista raukkamaista touhua. Valitettavasti sellaisia ihmisiä löytyy ja heidän maailmansa pyörivät jossain ihan muualla ja välillä oikeen ihmettelen millaista sairasta nautintoa ihminen saa kun on yhtäsuuna puhumassa shittiä muista ja terrorisoimassa muiden välejä. En väitäkkö, että en olisi itse joskus syyllistinyt paskanjauhamiseen, mutta ne jää omaan tietooni ja yleensä sanon mitä ajattelen. En jää odottelemaan.

Kaksi ensimmäistä vuotta yläasteella en loistanut, murkkuikä iski. Kapinoin opettajille,vanhemmille ja tuntemattomille. BAD BAD BITCh
Kaikki kielletty oli tehtävä vanhemmilta salassa. Röökinpoltto,alkoholi jne.. Välillä olin poliisin juttusilla, välillä taas rehtorin. Äitini puhalsi hyvissä ajoin pelin poikki ja tarjosi tasan kaksi vaihtoehtoa, joko menisin laitokseen rauhottumaan tai ryhdistäytyisin. Ei siinä marinat auttanut vaan oli pakko ryhdistäytyä. Tietenkin sitten äitini rajoitti myös tuota myötä elämääni,mutta luotto oli saatava takaisin.
9luokan loistin, en tehnyt typeryyksiä juuri lainkaan tai jos tein, kerroin niistä rehellisesti Vanhemmilleni, etteivät kuulisi muualta. Sain päättötokariini hyvät arvosanat, josta olen edelleenkin tyytyväinen.

Musiikki on aina ollut lähellä mun sydäntä. Lauleskelen autossa,suihkussa,tylsillä junamatkoilla... Mä oon itse tajunnut sen, että kerran mul on tosi magee ääni niin sitä on harjotettava, joten lähin lahen konservatorioon. Silloin kun mä hain sinne oli tälläinen esiintymis koe ja oli vaan puhtaasti suoriuduttava. Sanoivat heti kokeen jälkeen, että ottavat minut sisään. Ei tarvinut jännittää ja odottaa kirjelappusta kotiin , että onko minua valittu vaiko ei.
Konservatoriossa jaksoin olla parisenvuotta, jonka jälkeen aloin harjoittamaan itse omaa ääntäni. Rakastan esiintyä ihmisille ja laulaa. Saan välitettyä hyvää mieltäni musiikin kautta. Olen muutaman kerran osallistunut Idolssiin, mutta en ikinä päässyt tuomareille asti laulamaan ,koska ensiksi pitää esiintyä tuotantoyhtiölle. Tuotanto yhtiön kommentit olivat, etä minulla on loistava ääni, mutta en ole ''tv pelle'' joita he etsivät. Loukkaannuin tuosta erittäin pahasti,että he hakevat sinne ihmisiä,joka on oikeanlainen tv persoona, hällä väliä äänestä. The voice of finlandiin haen ensikaudella toivottavasti tärppäisi! Musiikilla ilmaisen tunteitani ja jos on paha päivä niin musiikit kakkoon ja heti alkaa piristää. Charlotallekkin soitatatan paljon erityylistä musiikkia, jotta tottuu jammailuun ja että musiikki kärpänen iskisi hänen. Toivon että Charlotastakin tulee musisoiva henkilö.

Jatkoin ysiluokan jälkeen iltalukioon, jota kävin lahdessa. Oli mukavaa päästä kaupunkiin päivittäin näin kavereita/ystäviä, shoppailin ja kävin salilla. Noihin aikoihin kiinnyin todella paljon bodycombattiin, jota kävin fiiliksessä ennen tai jälkeen koulun.
En todellakaan ollut lukio ihmisiä, minun arvosanoillani ei loistettu. Ainut missä loistin oli historia,musiikki,englanti ja kuvaamataide. Muut olivat täyttä hepreaa. Lintsasin tunneilta paljon varsinkin ruotsin tunnit.. Iltalukiota kävin lahdessa vuoden, jonka jälkeen hain orimattilan Erkko lukioon. Sielä oli kaikki tutut naamat ja paljon uusiakin kasvoja joihin tutustuin. Suku odotti kovasti,että saisin valkoisen lakin päähäni, tuntui että olivat vähän liian innokkaita. Aina jos joku sukulaisista kysyi'' milloin on lakkiaiset'' tai ''mitä aineita kirjotat'' suljin aina korvani ja poistuin hetkeksi paikalta.. En vain tahtonut sanoa, että valkoinen lakki unelma saa jäädä. Suku/vanhemmat tuntuivat odottavan sitä innolla, mutta minä en koska tiesi totuuden , etten kirjoita mitään.
Lukiossa tapasin Charlotan Biologisen isän, jonka kanssa tutustuin ja meidän yhteinen aikamme alkoi. Suhteemme oli yhtä vuoristorataa ja tunne myllerrystä ja minun tunteeni lopahtivat erittäin nopeasti , mutta siltikin vain olimme. Erosimme kun vuosi tuli täyteen ja olin jäänyt raskaaksi. Tiesin jo heti, ettei hän tahdo osallistua minun ja pienokaisen arkeen, joten kerroin hänelle ja niin kuin sanoin ei tahtonut meitä.
Vanhempani eivät tienneet raskaudestani. Ajattelin että kerron heille kun tulevaat lomaltaan takaisin suomeen, ettei heidän tarvitsisi murehtia kuinka minä pärjään. Mutta suuri suu kerkesi ensiksi. Äitini ja isäni(ei biologinen) ovat erittäin innoissaan lapsen lapsestaan. He tukevat minua, auttavat ja mikä parasta ovat läsnä charlotan elämässä.
Tein tälläisen pienen tentti tuokion ystävälleni. Kysyin häneltä millainen olen ennen ollut ja millainen olen nyt( emme ole nähneet välissä pariin vuoteen)
Suoraan suusta:'' Pidin susta alusta asti mutta kun me tappelimme todella paljon ja koska kumpikaan meistä ei koskaan suostunut luovuttamaan ja mä en tykkää hävitä tappelua. Halusin kokeilla kaikkea ja suostuit minun tyhmimpiikin tehtäviin.. Elämä heitti meidät jossain vaiheessa erisuuntiin,mutta sitten muistelin että olisi kiva nähdä taas ja petellekkin mä puhuin että olisi mukava tavata taas anna. Nykyään sä olet yhtä ihana kun alussakin ja aikustunut paljon johtuu varmaan myöskin että mä olen aikustunut siitä. Sun kanssa on helppo puhua vaikeistakin asioista pelkäämättä sitä että sä tuomitset. Sit on kiva et sulla on Charlotta, koska sulta saa vinkkejä lapsenhoitoon ja että sä olet ainoa ystävä jolla on pienilapsi kelle pystyy puhua avoimesti kaikesta koska sinä tunnet minut läpi kotaisin. Oli kiva huomata se kun emme olleet pitkään aikaan nähneet ,kuinka aika ei ollut vaikuttanut meidän väleihimme/ avoimuuteen. Nyt on ollut kiva koska olemme pitänyt päivittäin yhteyttä, kuinka se aijempi ystävyys ei ole hävinnyt minnekkään. Olet rakas <3 ´´

Siis mulla on ystäviä/ kavereita, joista en luovu.
Maan parhaimmat vanhemmat <3 Biologisesta isästäni mm ei ...
Liikaa sisaruksia
Harrastuksia ollut ja on edelleen
koulukesken
murkkuiän ongelmia,joista ollaan selviydytty...
Mut tällä hetkellä mä oon maailman onnellisin.
 kaikki hölmöyly on korjattavissa
+ et mul on rakkauspakkauslapsonenjostaenkylläikinäpäästäirti<3
p.s. Ei mikään mestariteos, mutta joitakin.

Lovve

                                                                         Ciao
Meille tuli tänään postiin isoläjä valokuvia,jes ! Pääsen täyttämään albumeita,jotka ammottavat vielä tyhjyyttä, mutta nyt viimein sain tehtyä tilauksen ja nyt ne ovat täälä. Valokuvat ovat ihania niitä voi myöhemmin seurailla ja katsoa millaista ennen on ollut ja varsinkin Charlotan kasvun myötä voin avata valokuva albumit ja ihastella pikkuistani. Tilasin myös kuvien lisäksi kaksi isohkoa seinäjulistetta, jotka laitan kehyksiin. Toinen Charlotasta ja toinen missä me molemmat olemme. Saanpahan seinille valokuvia.

MABY FUTURE MODEL ?

Eilen olimme ensimmäistä kertaa uudessa neuvolassa. Charlotan kasvaa ja kehittyy keskikäyrillä kovaa vauhtia. Neuvola täti ei ollut suosikki, mutta muuten oikeen asiallinen ja mukava. Kunhan saadaan neuvolassa käytyä niin kaikki menee hyvin. Charlotta sai 3 rokotetta. 2 pistettävää ja yksi suunkautta annettavaa. Ei ollut mitään ihaninta touhua katsella kun itse neulakammoinen ihminen. Automaattisesti neiti alkoi itkettämään, mutta hienosti siitä selviytyi. Sivuoireitahan niissäkin oli ja neiti oli levoton illasta, joten suppo pyllyyn ja sylittelyä hetken, kunnes nukahti.
''ihana, rauhallinen lapsi! Seuraa ympäristöä
Napakasti ja masullaan kyynärnojassa...'' 
Paino-6215
pituus-62,5
Hattu-40,9

öljyllä sivelty tukka

Janinina ja Pete tuli taas ilostuttamaan päiväämme. Tänään kaikilla meistä oli hieman väsynyt tunnelma tai naamat olivat kiinni puhelimessa.Huonosti nukuttu yö ?  Mutta Charlotan herättyä meno jatkui touhuillen..

Photo A Day - Todays weather

Photo A Day-Evening

Viikko katsaus

On täälä kyllä nautittu tästä hyvästä keväisestä säästä ! 8) On päässyt pitkille vaunulenkeille ja nauttinut auringosta oikeen urakalla. Eilinen päivä oli kyllä sään puolesta nappi! Ei tuullut juuri lainkaan ja aurinko porotti. Inhottaa, kun alkaa kylmenemään ja mitä sää oli lupaillut jopa 15cm lunta! No thanks! toivottavasti sulaisi nopeasti pois. Odotan, että pääsee kunnolla nauttimaan keväisestä säästä meinaan se tarkoittaa minun kohdallani ankaria juoksulenkkejä. Tavoitteita on oltava ja tietyn kilometrimäärän pistänyt tavoitteeksi. Syksyllä sitten katson tuloksia. Keäsllä en nimittäin pakene salille vaan teen ulkoilmassa kaiken tarvittavan.
Olen katsellut juoksukenkiä itselleni ja nyt ajattelin pistää hyviin kenkiin rahaa.. Onhan ne oltava hyvät ja kestävät.

Tällä viikolla myös,Janina on viihtynyt minun luonani ja olemme tiuhaan tahtiin tavanneet toisiamme. Hän on se, joka raahautuu tänne päin, mutta kyllä minäkin vielä heidän kotinurkissaan tulen käymään monesti.
Janina ja minä ollaan niin saman laisia persoonia. Ajattelun tiimoilta yms.. Ei paljoakaan hetkauteta itseämme toisten mollauksille ja kateudelle vaan jätämme omaan arvoon sellaiset.
Muistelimme niitä hehkeitä 14 vuoden ikää, jolloin olimme tiiviisti tekemisissä. Oli hyviä hetkiä ja huonoja. Tuntuu,että enemmän oli niitä huonoja. Meidän kahden tempperamenttisyys, kun kohtaa niin on tuli irti. Mutta nyt niille asioille on hyvä nauraa, koska emme ole enään teinejä niin kuin silloin. Olemme kasvaneet siitä.
Janinan miesystävä on aivan rakastunut Charlottaan , härregyyd :D Charlotta viihtyy todella hyvin P:n sylissä, mutta sitten kun pitäisi janinan sylittelyä kokeilla niin hetkisen neiti siinä viihtyy kunnes ei kelpaakkaan. Cn mielestä siis miehet+ Äiti on kivoja. Tai sitten naispuolinen henkilö ottaa väärään aikaan Charlotan syliin, jolloin alkaa itkupotkarit.

Tällä viikolla kävi myös luonani perhetyöntekijä. Suunnitelmana on, että täälä käy henkilö hoitamassa Charlottaa kerran viikossa max 3h, jolloin minä saan käyttää ajan miten tahdon. Pakkohan minun on käyttää tuo,tarjous hyväkseni koska en muuten vapaa aikaa saisi ja en ihan heti ole ystävillleni antamassa, vaikka tiedänkin että he osaavat(sry nyt vaan :D) . Oma aika tekee hyvää! Shoppailu,kavereiden näkeminen,syömässä,salilla käynti ilman lasta.
Mutta onneksi tuo kolmisen tuntia ei ole ikuisuus, koska en vain vielä osaa jättää Charlottaa.

Mutta tää mama painuu nyt pehkuihin. Huomenna pitäisi ajoissa herätä ja kiiruhtaa siskon asioille. Ciao! :)

Photo A Day-Fresh

March Photo a day! 11. Something good

Maaliskuussa mennään ja äsken selatessani koneeni kuvatiedostoja löysin tuon kuva tehtävän, joka piti lisätä jo kuun alussa. Eli aloitan tämän päivän kohdalta 11.pv ja joka päivä lisään yhden kuvan tänne,jokaista aihetta kuvaten!
Ciao!

Something Good

3 kuukautta

Charlotta 3kuukautta ja minä olen ollut äiti kolme kuukautta. Saman aikaisesti kasvamme molemmat, hän lapsena, minä äitinä. Joka päivä on uusi päivä ja joka päivältä opin aina jotakin uutta. Teenkö asian näin vai hieman vaativamman kautta.

Kun Charlotta syntyi minä siirryin vanhempieni luokse kuukaudeksi asustelemaan. Sain tarvittavan tuen perheeltäni, kavereilta ja sukulaisilta. Charlotan kanssa aika meni sielä hyvin. Hankalissa tilanteissa äitini auttoi ja neuvoi. Esimerkiksi. kun neidillä oli vatsassa ilmaa ja huusi pää punaisena en tiennyt ollenkaan mitä tekisin en edes tiennyt mikä hätä neidillä oli. Äitini tuolloin heräsi keskellä yötä ja otti neidin syliinsä ja rauhoitteli häntä. Sivusta seuraten opin äidiltäni kuinka toimin niissä tilanteissa kun neiti huutaa. Nykyään osaan asiat jo ja tiedän neidin nälkä-uni ja ilmavaiva itkut. Kun muutin omilleni charlotan kanssa tiesin ettei kukaan tule auttamaan tuostanoin vain, vaan silloin alkoi minun roolini, hoitamisen kanssa.
Charlotan kanssa on helppoa välillä on niitä vaikeitakin aikoja, mutta selviän niistä. Kärsivällisyys kaikessa on kaiken A ja O.
Ensimmäiset kaupunki reissut neidin kanssa olivat suht ok:t. Ainakun lähdimme niin laitoin neidin nukkumaan vaunuihin, jolloin sain itse tehtyä ostokset kaupungilla tai tapaamiset. Kaksi ensimmäistä kaupunki reissua oli ahdistavia mielestäni, koska kun neiti alkoi itkemään tunsin oloni todella ahdistuneeksi. Varmaankin koska en saanut neitiä heti hiljaiseksi. Joko juoksin samantien kotiin tai menin syöttö huoneeseen hoitamaan hommat.
Tuolloin ajattelin, että kumpa neiti söisi tuttia, koska saisin sen hetkeksi hiljaiseksi, mutta kun ei tutti maistu niin ei maistu. Nyt kun tutinsyönti asiaa ajattelee pääsen paljon helpommalla , kun ei tyttöä tarvitse siitä sitten irroittaa. Saa nähdä ottaako tuttia myöhemmässä vaiheessa suuhunsa.

Yksinhuoltajan arki on rankkaa, kun ei ole sitä toista paria siinä autamassa arjen perus pyörittämisessä. Pyykit,tiskaukset,siivoaminen,vauvan kanssa oleminen... Oma aika jää erittäin lyhyeksi. Toisinaan se on ihan ok , ettei ole toista henkilöä läsnä, koska ei tarvitse sitten toisen aikuisen  jälkiä siivoilla ja perässä juoksennella. Mutta olisi se mukavaa, että olisi iltaisin se henkilö jolle voi rupatella ja käpertyä häneen. Moni ystäväni on ihmetellyt kuinka minä jaksan näinkin hyvin, en valita pienestä ja kuinka saan arjen perus asiat rullaamaan lapsen hoidon yhteydessä. Enhän minä kuuraa huushollia silloin, kun lapsi on hereillä vaan leikin tietenkin jaan tuon ajan pikkuiseni kanssa. Kun neiti menee päiväunille teen pieniä hommia,siivoamista,pyykkään jne.. On vain pakko pärjätä ja turha ujeltaa.  Yöt saan nukuttua erinomaisesti, jolloin päivällä olen täysin pirteä ja vauhdissa mukana!
On vieläkin niin huvittavaa, jos joku kaverini kysyy Charlotalta '' tahdotko äidin syliin '' olen välillä ai minä ?
Vieläkään en ole kunnolla sisäistänyt sitä, että olen äiti. Toki tiedän olevani, mutta silti välillä tulee se '' täh'' olo.

Charlotta on 3kuukauden aikana kehittynyt hurjasti, äidin ''pikku aikuinen''. Naureskelu on ihaninta tuon tytön suusta. Siis oon aina siitä niin fiiliksissä! Toinen asia on ,kun hän juttelee ja hymyilee, ahh niiin ihanaa! Tarvitsisin kyllä vauvasanakirjan, että ymmärtäisin paremmin neidin sanojen tarkoituksen. Lelut on kiva juttu! Into piukeena niitä pamauttelee ja syö. Kääntyminen vatsalta selälleen onnistuu, mutta vielä toisinpäin, neiti harjoittelee päivittäin sitä kovasti.
Kovasti tekee punneerrus asentoa, saa nostettua etukroppansa käsiensä varaan tekeekö muiden lapset tätä? 
Juurihan mun vauvani syntyi ja kovaa vauhtia se on kasvanut, pysyisi vielä pitkään äitin sylivauvana!

Oman vapaa  aikani
Kun neiti menee ilta unille alkaa minun vapaa ajan vietto. sen pyhitän jääneille tv jaksoille tai johonkin muuhun, kuten blogin kirjoittamiseen. En pyykkää,tiskaa tai siivoa tuolloin. vain nostan jalat ja rentoudun teekupillisen äärellä.

Konfirmaatio

Tänään olemme viettäneet pikkusiskoni, Emilian rippijuhlia, jotka menivät nappiin. Lähdimme aikaisin aamusta Charlotan kanssa bussilla matkustaen kohti Orimattilaa. Hieman myöhästyimme kirkosta, mutta paikalle kuitenkin pääsimme. Kirkossa istumista melkeinpä 2h ! Tsiisus miten ne jaksaa venyttää tuota tilaisuutta. Kovat penkit, näkeminen takaa täysin nolla ja tilaisuus venyy vielä enemmän, kun ihmiset tahtovat käydä ehtoollisella. Charlotta jaksoi kirkossa olla, ei kitinää vaan hymyssä suin ja kaikki sukulaiset vuorotellen sylittämässä,jolloin sain kuvata tilaisuutta. Konfirmaatio tilaisuus on hienoa, kun saa ''naimaluvan'' käteen, ja sukulaisilta/tuttavilta saa lahjoja. Hieman hävetti, kun olin unohtanut lahjan hommata vaikka aikaa on ollut, joten kysyin sitten siskoltani mitä hän tarvitsee ja vastaus han oli, että rahaa. Emilia yrittää säästää mopokorttiinsa, joka on aika tyyriin hintainen nykypäivänä, kun taas silloin kun minä suoritin mopo kortin niin sain 60 eurolla koko homman käytyä.

Konfirmaatio tilaisuuden jälkeen siirryimme vanhempieni kotiin kahvittelemaan kera sukulaisten. Hyvää ruokaa, kakkua ja seuraa. Ennen kaikkea kahvittelua ja ruokailua, suvun vanhin pitit Emilialle puheen tulevasta ja konfirmaatioon liittyen kaiken näköistä. Vaarini osaa höpöttämisen taidon ja sanat jotka hän puheeseensa oli valinnut niin piti oikeen jälkeen päin googlettaa mitä mikäkin sana tarkoittaa, heh.
Pakko oli myös käydä kurkkaamassa äitini pt tiloja, jotka hän on saanu loppuun asti tehtyä. Ihanat peilit, ympäröivät sali tilaa, joista näkee liikeradan kulun. Uusia mukavia laitteita ! Huhhu kun pääsen sinne taas rääkkäämään itseäni. Pyysin äitiäni tekemään minulle tiukemman ruokavalion ja uuden ohjelman joita  voin kotona tehdä ja lainailla tarpeen mukaan häneltä painoja. Saas nähdä minkälaista ruokavalio muutosta hän on minulle tekemässä. Olen kyllä hieman lipsunut edellisestä, mutta pakko se on taas aloittaa, että pääsee hyvään kroppakokoon.
 Eli kaikin puolin onnistuneet juhlat ja minä olen kyllä niistä kekkereistä aivan poikki. Joten jos sitä vielä jaksaisi pysyä hereillä, että näkee revengen 3 tuotantokauden ensimmäisen jakson. Tuota on kyllä niin odotettu :p

Meillä on täälä ollut muutama päivä jieman hullunmyllyä, neidillä on taas flunssaa ja voi tuonta pientä kun uni ei meinaa maittaa. Äidin sylissä on paljon mukavempaa kelliä kun sängyllä tai vaunuissa. Nyt hieman alkanut hellittää, mutta vielä tuo lima haitattaa neidin oloja. Tiistaina meillä kävi neidin kummitäti kyläilemässä! Kiira on niin uskomaton kun lässyttää Charlotalle ja jaksaa vaan. Toivoisin kovasti, että kiira ilmottaisi minulle jokin kaunis päivä '' anna kaksi viivaa''... Kiiralla on kuitenkin tavotteita. Koulu loppuun, vakiduuni jne. sitten voi katsella babyn tekoa. Kiirasta tulisi niin ihana äiti, hössötyksineen kaikkineen! Sitä päivää odotellessa ;)
Hankin uuden lipaston Tori.fistä uutena. Oli halpa, joten oli pakko napata ja muutenkin etsiskelen paljon uusia kalusteita sieltä sun täältä, koska haluan tehdä asunnosta minun näköiseni ja meille asuttavan. haluan paljon korkeita kalusteita, koska sitten kun neiti alkaa ottamaan tukia vasten itseään ja havittelee tavaroita, pysyisivät pöydillä ylimääräiset tavarat,puhelimet,korut jne..  Olen kyllä niin ihastunut tuohon lipastoon,nappi ostos.

Tänään tapasin pitkästä aikaa ystävääni Janinaa, joka odottaa esikoistansa! Kaikki tuttavat,samanikäiset ihmiset ovat raskaana. Minun mielestäni ihanaa, mielummin nuorena tekee lapsen, kun vanhemmalla iällä. Mutta ei minulla sitä vastaan ole mitään, jos jotkin ihmiset tahtovat odottaa lapsen tekemistä ja tekee myöhemmin. Janinan masu on niin ihanan pyöreä ja kuviollinen tiikeri masukki. Arpia siis löytyy, mutta jääpähän sitten raskuadesta joitakin merkkejä kehoon. Good or bad ? Kävimme Janinan kanssa pitkää keskustelua raskaudesta ja sen haasteista. Janinalla on kolotuksia ja supistelee urakalla vaikka matkaa h hetkeen on vielä, jokusen viikko. Itseäni verraten pääsin erittäin helpolla raskauden suhteen, ainoastaan pahoinvointia alkuraskaudesta, mutta jokaisella henkilöllä raskaus on niin erilainen. Joku käy kivisen tien läpi, joku toinen taas tuntee olonsa freesiksi. Kovasti olen alkanut kaipailemaan omaa pinkeää,upeaa,täydellistä raskausvatsaani. Sen silittäminen oli se ykkös asia raskauden aikana ja ensimmäiset potkut, jotka aloin tuntea rv 17 jälkeen. Voi,voi seuraavaa lasta odotellessa.. Yhden tosiaan olen vielä valmis tekemään, mutta enempää lapsia en halua. Olisi se kiva, että Charlotalla olisi sitten pikkusisko tai pikkuveli, jonka kanssa voi temmeltää menemään ja näyttää esimerkkiä. 

Innostuin myös hieman ostamaan neidille vaatteita, kaikki lasten vaatteet ovat niin ihania, etten malta olla ostelematta. Tämänkin kuun kohdalla olin vahvasti sitä mieltä,että pysyisin poissa lastenvaate osastoilta, mutta enpä sitten malttanut. Yllätys.

Ostin nuo kaksi ihanaa lippalakkia. Toinen Charlotalle ja toinen tanjan lapselle, joka syntyi eilen illasta. Aivan ihana pikku neiti. En malta odottaa,että Tanja ja baby kotiutuvat jolloin pääsen näkemään pikkuista nyyttiä<3

Muutto suoritettu

Ciao
Muutto on nyt tehty, suurin osa tavaroista laitettu paikoilleen ja olemme asettautuneet Charlotan kanssa tänne loistavasti! Torstaina oli muutto ja avukseni sain muutto firman, jotka sitten hoitivat homansa rivakkaan tahtiin. Katselin vain vierestä, kun he nostelevat painavia tavaroita kun höyhentä kämmenellä! Onneksi siis ei tarvinut itse huolehtia, tavaroidenkuljetus puolesta vaan sain avun.
Tanja ja Kalle olivat täälä suunnalla avaamassa muuttomiehille ovia ja katsoivat heidän meinikiänsä. Tanja laittoi minulle viestiä ja kertoi että ei voi käsittää, miksi he eivät voineet laittaa sänkyä paikoilleen vaan piti laittaa kaikki vaan hyrskyn myrskyn ?.. No pää asiahan oli, että tavarat ovat nyt asunnolla ja kaikki suurinpiirtein ehjänä.
Kallelta sain apua Charlotan katsomiseen, koska haluan,että joku seurustelisi sen ajan Cn kanssa kun minä puran tavaroita paikoilleen. Toki myös sain kallelta apua tavaroiden paikoilleen laittamisessa.

Netin maailmaa olen kovasti katsellut ja etsinyt kalusteita! Tummaa pähkinää lähinä etsiskelen, mutta ei siitä tummempaa. Uusi valkoinen nukkamatto olisi kyllä tervetullut, mutta hintoja niillä tuntuu olevan, mutta enköhän minä löydä hyvän hintaisen ja kokoisen.
Eilen Tanja ja kalle tulivat vielä illasta käymään ja rupattelimme niitä näitä. Ajatuksenahan oli, että Tanja katsastaa erään henkilön läpi, joka tuli myöhemmin luokseni. Tuomiota tanjan suusta en ole vielä kuullut, mutta emmeköhän siitä kerkeä tänään juoruilemaan, ellei hän päätä pyöräyttää babyy maailmaan!!

Charlotta jaksaa,ilostuttaa äitiä! Kunnon touhutäti, niin kuin tanjalla on tapana sanoa! Juttua tulee,tulee ja tulee olisi mukava tietää mitä lapsi ajattelee, silloin kun hänelle puhuu tai toistepäin. Cn Tucca on kasvanu paljon. Paksuuntuu kovaa vauhtia! Tucan väri on pikkuhiljaa alkanut vaalenemaan. Saas nähdä saako Äitinsä vaalean tucan vai isänsä maantienharmaan. Vieläkään en näe Charlotassa mitään hänen isäänsä liittyvää ulkonäössä, kaunis lapsi joka tapauksessa! Eilen aloin tutkimaan neidin suuta ja jokin valkoinen terävä sieltä pilkistää vai olenko tulossa sokeaksi? Tanjankin käskin katsomaan ja sielä pilkistää hieman hampulii! Neidille siis ilmeisesti jo  tulossa ensimmäinen hammas, mutta saas nähdä milloin se sieltä alkaa kukkimaan:)