Meillä päivät menevät kaupungilla tai kotona. Enemmän nautimme niistä kodin sisäisistä asioista , jolloin perheenä pääsemme viettämään asioita.
Meillä Charlotta nauttii todella paljon ulkona olemisest, ulkona voisi viettää neidin mielestä kokonaisen päivän, millään ei meinaisi mennä sisälle.
Alkuun Charlotan ollessa vielä siinä vaiheessa kun ei vielä kävelty niin ulkona oleminen, ei vielä ollut niin fun, fun mun juttu, koska paljoakaan ei voinut vielä tehdä.
Charlotan opittua kävely on paljon kivempaa, tehdä yhdessä asioita.
Nyt talvella olemme olleet paljon pulkan kera ulkona, jolloin me vanhemmatkin saamme huvia kerrakseen. Charlotta nauttii pulkan kyydissä olemisesta ja mäen laskemisesta.
Charlotta on alkanut pikkuhiljaa, antamaan äidin käydä itsekseen kaupassa tai tekemään omia asioitaan, niin että ei tarvitse puntissa roikkua koko aikaan. Tämä helpottaa arkea, jolloin Villenkin seura kelpaa, eikä äitiä tarvitse joka väliin juosta.
Tämän äidin takertumisen jälkeen jäämisen myötä on alkanut korvat eväämään sanaa "Ei"
Enään ei meinata kuulla , mitään mitä äiti kieltää.
Monesti päivän aikana , saan olla juoksemassa perässä, kun neiti tyhjentää kippo laatikoita, kiipeää tiskikoneeseen , näprää pesukoneen pesuohjelmia , lista on pitkä mitä neiti omasta mielestään saa tehdä.
Maltti on valttia
Charlotta on alkanut tuottamaan sanoja enemmän ja enemmän.
monesti päivässä huudetaan Äitiä,hauvaa, Ei ja älä.
Yhtenä päivänä ällistyin kuinka sanoi sanan " isi" vaikka meillä, ei olla kyseistä sanaa sanottu sitten edellisen suhteeni.
Charlotta on kuitenkin ollut seitsemän kuukauden ikäinen, kun sitä sanaa on vielä käytetty.
Tuo sana " isi" unohtuikin päivän jälkeen, koska meistä kukaan ei alkanut toitottamaan sitä. Charlotta itse päättäköön ketä tulee isäkseen kutsumaan vanhempana.
Myös sanotaan ,jo kummitädin nimeä ja Ville on meidän talon "äijä"
Muut sanat tulevat vielä epäselvästi, mutta hiljaa hyvä tulee. Odotan vain kun neiti alkaa kunnolla höpäjää , että millainen papupata saadaan taloon.
Temperamenttia löytyy, enemmän kuin pienestä kylästä. Ja kehen lie tullut? Äitiinsä.
" kaikki nyt heti" , jos tahto ei mene läpi tulee kuuluisa teko itku ja neiti menee lattialle makamaan tuijottaa vähän välein ja jatkaa itkuaan. Kun show on ohi, ollaan kuin ei mitään koskaan tapahtunutkaan Ja meno jatkuu.
Kaikki elektroniikka välineet on pistettävä kauas pöytien reunoilta, jonne neiti ylettyy tai itse tuolia raahattua ottaa pöydältä. Äidin puhelin ja kamera ovat ne jutut,joista saadaan iso haloo aikaiseksi.
Monesti saan olla ottamassa puhelinta pois, neidin käsistä, tästä hyvästä äiti saa huudot ja kiukkuisen takiaisen jalkaansa.
Charlotta on kyllä loistava persoona kaikin puolin. Välillä itketään ,mutta ne kaikki muuttuvat yhdeksi hymyksi. Hän on myös kova auttamaan äitiä, arjen pienissäkin askareissa, tai no auttaminen jää vielä puolitiehen, mutta kohta on toinen kodin hengetär äidin apuna.
Charlotta ei paljoakaan muita ujostele. Kaupungilla tai asioilla ollessa menee heti hymy suin muiden ihmisten luokse keikistelemään. Kotonakin jonkun tullessa kylään pitää heti olla ovella vastassa, kuultuaan ovikellon soivan.
On päiviä jolloin on känkkistä enemmän ja äiti on väsynyt, mutta yhdessä niistä päivistä selvitään.
