Suhteessa

Aijemmassa kirjoituksessani olen maininnut, ettei minulla ole mikään hoppu seurustella , koska haluan kovasti keskittyä Charlottaan,itseeni ja kaveri suhteisiin. 

Kesän jälkeen, kun erosin kesä ''romanssista'',päätin, että turha pitää mitään kiirettä, ehkä se mies jostain tupsahtaa nenän eteen. Ei mitään pieniä säätöjä vaan sitä pidempi aikaista suhdetta, joka tahtoo olla charlotalle isä ja kasvattaa sitä kuin omaa lastaan. 

Nenän eteen hän se sitten tupsahtikin, vaikka herra olikin juoksemassa suurin piirtein pakoon tapaamis tilannetta. En oo ikinä ollut niin jännittynyt toisen näkemisestä! Se tunne, kun on henkilön vain kuvista nähnyt, jos joutuukin pettymään, ettei kuvan henkilö ollutkaan niin komea. Itse oikeen matelin hitaasti kotiin, koska tiesin että he olisivat millä hetkellä hyvänsä koti ovellani...

Kotiin päästyäni näin vain kun parvekkeellani seisoo ihmisiä odottelemassa minua ja pakoon ei ollut pääsemistä. Siinä sitä nyt hieman kömpelönä yrittää saada sanoja ulos, mutta ei siinä kauaakaan mennyt kun mä vaan kälätin.. 

Siitä päivästä lähtien alettiin sitten viikonloppuisin näkemään, koska jerellä oli palvelus aika menossa. Ja tässä sitä nyt ollaan... 

 Emme ole tunteneet Jeren kanssa kovinkaan pitkään,meillä ei ole juurikaan yhteisiä kavereita, joiden kautta kuulisis toisesta asioita. Olemme saman ikäisiä ja en iki maailmassa olisi voinut kuvitella seurustelevani saman ikäisen kanssa, koska minun ikäiseni, eivät oikeastaan ole yh äideistä kiinnostunut. Vain niitä yhden yön säätöjä vailla, mutta eivät ole valmiita kantamaan toisen lapsesta vastuuta tai olemaan kasvattaja/isä lapselle. 

Nyt olemme Jeren kanssa  parisuhteessa , vaikka sain miettiä moneen otteeseen asiaa uudestaan ja aina vain uudestaan. Pelko siitä, että tulee taas jätetyksi tai että Charlotta ''kiintyy'' Jereen. Enkä myöskään tahdo, että Charlotan elämässä ravaa eri miehiä, jolloin neitikään ei pysy perässä. 

Mun elämässäni ei ole kulkenut minun biologinen isäni mukana ja en menettänyt siinä mitään. Mulla on maailman parhain isäpuoli eli isä minulle. Se on kasvattanut muo, tukenut kun on ollut vaikeaa, kasvattanut kuin omaa lastaan. Vaikka on niitä huonojakin hetkiä niin siltikin se rakastaa minua.

Ihanaa on seurata kuinka hyvin Jere hoivaa Charlottaa, se on se tärkein asia tässä koko hommassa <3 

Ikinä ei tiedä mitä tulee matkan varrella, mutta toivon, että tämä on pitkä aikaista.