sunnuntai 14. joulukuuta 2014

1 vuotis syntymäpäivä juhlat













Nyt on juhlittu neidin 1 vuotis synttäreitä onnistunein mielin. Kaikki saatiin tehtyä ajalla tarjoilusta lähtien.
Vaikka kaikki vieraat eivät saapuneetkaan paikalle, mutta siltikin meidän neidillämme oli hauskaa. Ja se on pääasia.

Nyt on siis synttärit vietetty ja seuraavaksi joulua odottaen.Jaiks!
Lahjojen hankkimista pukinkonttiin ja jos vaikka saisi, jo joulukuusen haettua kaupasta.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Happy Birthday My Lovely Princes

Tätä päivää olen innolla ja kauhulla odottanut! Tieto siitä,että olemme kasvaneet molemmat. Minä äitinä ja Charlotta lapsena. Hän ei ole enään vauva, joka nukkuu,syö,kakkaa ja nukkuu. Hän on iso tyttö!

Koko ensimmäinen vuosi on ollut ihmeellistä aikaa minulle.
Odotusajan ihmeet,ensimmäiset ultrat,sukupuolesta tieto.. Puhumattakaan synnytys(vaikka sektioon jouduttiin)
Ensimmäinen hymy,itkut,kääntyminen puolelta toiselle. Jokellus,ryömiminen,hampaat! Seisominen tuenkanssa,konttaus... Kaikki ovat tunnerikasta aikaa !

09.12.13 oli päivä jolloin sain tyttäreni syliini, ensimmäistä kertaa. Silloin itkin niin vuolaasti sitä kauneutta jota pitelin ja kuinka tulisin suojamaan häntä kaikelta pahalta, Olisin hänelle se äiti, joka nostaa hänet joka kerta ylös, kun tulee kaadutaan tai tulee elämän epäonnistumisia. Äiti joka hoivaa häntä ja rakastaa. Äiti joka tulee jakamaan hänen kanssaan elämää.

Tänään laulaessani hänelle onnittelut tuli kuin filminauhana kaikki yhdessä koettu. Kyyneleitä, kyyneleitä ja kyyneleitä. Lapseni kasvaa ja olemme kulkeneet vuoden yhdessä ja lisää on tusina!
Rakastan olla juuri hänen äitinsä. Rakastan tytärtäni ja hän on aina ykkönen. Meillä on erityinen side äitinä ja tyttärenä. Kaikki muistot kulkee mukanani.

Sanat eivät riitäkkään kuvaaman tätä tunnetta. Jokainen sen tietää itse millaista on olla äiti omalle lapselleen.

Tätä kirjoittaessani, ja miettiessäni sanojani, kyyneleet saavat vallan minusta. Todella ihana vuosi <3 nbsp="" p="">

''Kultahippuja hiuksiisi heitän, 
suukoilla pienet kasvosi peitän, 
onnea sulle tahdon vaan, 
enkelin vierelles kulkemaan.''


Love 









































sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Onnea Rakas ylioppinut

Perjantaina sain tiedon,että vaatetilukseni ei ole vielä saapunut postiin. Siinä paketissa olsi ollut mulle täydellinen juhla asu, ystäväni ylioppilas juhliin.
Kaapissani olisi ollut mekkoja, mutta en käytä samaa pukua kaksikertaa. Nirso.
4h kiroaminen kauppakeskus triossa ,kun ei löydä mitään mieleistä. Jokaiseen vaatekauppaan astuessani näin saman tyylistä vaatetta kuin edellisessäkin kaupassa.
Olin niin toivottomassa tilanteesaa. En tykkää väkisinkään ostaa mitään, koska muuten ne jäävät vaatekaapin pohjalle lojumaan.
Löysin onneksi asun, joka olisi bueno, ei niin bueno, mutta kelpaa.




Lauantai aamusta kelloa katsellen ja toteamus "perkele" mä tuun niin myöhästymään.
Äkkiä Charlotalle puuroa,juhlavaatteiden laitto ja miehen pyysin laittamaan loput.

Kun selvittiin charlotan kanssa laittautumisesta , kirosin ulkona olevaa keliä ja itsenäisyyspäivää.
En saanutkaan autoa lainaan ,vaan jouduimme bussilla kulkemaan orimattilaan.
Ulkona satoi pyrynä lunta.
Tunnin välein kulkivat bussit, joten odottelu aika kävi pitkäksi bussien välillä
Meidän onneksemme kaupungin kaikki ovet eivät olleet kiinni,jolloin pääsimme tältä ihanalta lumisateelta suojaan.
Orimattilassa meitä odottikin kyyti juhlapaikalle.


Juhlapaikka oli vanha tuttu.
Vieraita oli paljon, ruoka oli hyvää, puhumattakaan jälkiruoka osuudesta.

Tätä päivää on odotettu ja tämä henkilö on tehnyt niin kovan työn saadessaan valkolakin päähänsä.
Olen onnellinen ystäväni puolesta!
Hän on ansainnut tämän ja tämä saavutus kertoo jo hänen sitkeydestää.




maanantai 1. joulukuuta 2014

Ensimmäinen luukku

Joulu on ihaninta aikaa vuodesta, jolloin panostetaan koristeluihin ja kaikkeen pieneneenkin yksityiskohtaan.
Kaupungilla kauniit jouluvalot, näyteikkunat koristeineen..!
Vielä odotan joulun yhtä asiaa , josta minun jouluni on aina alkanut. Pysyvää lunta !

Lapsena odotti innolla,joka joulu ensimmäisen luukun avaamista suklaa kalenterista. Se tieto siitä,että 23 päivän päästä tulee pukki, joka tuo lahjoja.
Kuusi joka koristellaan ja tulee ihmisiä ympärille.
Meillä oli jouluna aina kaikki tip top.
Äitimme kanssa leivoimme pipareita,teimme joulutorttuja ja askartelimme koristeita
Äitimme laittoi jouluna aina kaiken koreaksi,kaikki oli täydellistä. Tuoksuikin joululle.
Punaista joka puolella,kynttilöitä,koristeita ja jouluvaloja. Perfect!


Kun oli päivä jolloin pukki asteli,paikalle oli meille lapsille jännitystä, että mitä me saamme lahjaksi.
Meillä kädään joka vuosi joulusaunassa, jonka jälkeen laitamme yllemme siistit vaatteet ja odotamme muita läheisiä ihmisiä luoksemme.
Autamme äitiämme , laittamaan jouluruokia pöytään ja katamme pöydät,sytytämme kynttilöitä ja tappelimme kuka meistä lukutaitoisista ihmisistä lukee jouluevankeliumin.
Meillä ennen jouluruuan alkamista istutaan paikoilleen ja yksi tai useampi henkilö lukee jouluevankeliumin,jonka jälkeen menemme syömään.
Meillä lapsina oli aina kiire lähteä pöydästä pois, kurkkimaan ikkunoille tai odottamaan ulos joulupukin tuloa.
Lapsena pukkia sai odotella todella pitkään.
Pukki tuli meille aina kello 19-21 välillä.

Kun pukki saapui paikalle, niin laulettiin yhdessä pukille laulu,ennen lahjojen avaamista. Pukki jakoi yhden säkillisen lahjoja, jolloin joutui aina jatkamaan matkaansa seuraavien lasten luokse.





On paljon asioita joita arvostan joulussa.
Se on aikaa, jolloin pysähdytään paikalleen perheenä ja muiden läheisten ihmisten kanssa.
Vaikka en ajatellutkaan lapsena muuta kuin lahjojen saantia malttamattomasti,mutta nykyään arvostaa enemmän sitä yhdessä oloa.
Meillä on perheen kesken ollut perinteenä käydä joulukirkossa. Meillä maalla oli rukoushuone, jossa joka joulu tiettynä päivänä pidetään juhla, jonne ovat kaikki kyläläiset ja kylän ulkopuoliset ihmiset tervetulleita.
Lapset laulavat,pappi puhuu joulusta ja lasten näytelmiä. Lopuksi aina oli piparia,glögiä,mehua ja joulutorttuja.

Mitä vanhemmaksi kasvoi, ei ajatus muuttunut ,että miksi ei voisi käydä enään joulukirkossa. Toki olen jatkanut, joka ikinen vuosi tätä perheen perinnettä.
2 edellisenä,jouluna olen käynyt gosbel kuoroa katsomassa ennen joulua äitini kanssa kahdestaan.
Viimevuonna jopa Charlotta oli meidän mukanamme.
Tänä vuonna jätän gosbelkuoron väliin, koska lippujen hinta on noussut. Joten saa nähdä päädynkö maalle sisarusteni kanssa käymään rukoushuoneelle.

Millaisia joulu perinteitä teillä muilla on? 


En ole vielä kummemmin joulua tuonut kotiini. Olen vasta yhdet valot hankkinut.
Valitakko Valkoinen massiivi kuusi vaiko kahiseva real one.
Mutta pääasia tässä kaikessa on se, että vietän toista joulua Charlotan kanssa.
Viimevuonna charlotan ollessa vielä nyytti ei hän lahjoista välittänyt. Äidin sylissä viltin välissä oli mukavaa nukkua.
Tänä vuonna meille tulee pukki kotiin ja saas nähdä miten tyttö siitä innostuu.


♥Joulun odottelua kaikille.♥