traveling

Matkustaminen on ollut minun ja perheeni yksi suurimmista asioista. Silloin latailemme akkuja ja olemme perheen kesken ,jossakin mahdllisimman kaukana suomen ankeasta kesästä.

Olen vaippa iästä asti matkustellut, vaikka en itse noista ajoista muista yhtään mitään.

Meillä on ollut tapana laittaa kamat kasaan matkaautoon ja lähteä kohti eurooppaa määränpäänä Espanja.

Siinä samalla olemme katselleet eri maiden nähtävyyksiä eiffel tornista, Auschwitziin jne.

Mutta kirjoitan minun ensimmäisestä matkastani ilman vanhempiani, joka oli aivan uusi kokemus minulle

Äitini ja minä olimme kuunneelleet jo jonkin aikaan radiosta mainosta Ef:n kielikursseista, kunnes äitini sitten tokaisi, että tahdonko minä lähteä tuollaiseen reissuun mukaan.

Viikkojen mietinnän jälkeen päädyin siihe tulokseen,että haluan kokeilla jotakin uutta ja erilaista ilman, että vanhemmat hengittävät niskaan ja tekevät päätökset puolestani.

Täpinöissäni kerroin ystävilleni,että lähden kieli kurssille ja kohteena Malta. Aivan uusi paikka minulle pieni saari keskellä merta. Minä 14 vuotias valloittamassa maailmaa, kuukaudeksi.

Päivä ennen lähtöä mietin mitä pakkaan matkalaukkuuni.

Päätin siis ottaa hygieni tavarat,yöpuvun ja alusvaatteita käsimatkatavaroihin ja tyhjän matkalaukun laitan ruumaan. Päätin siis ostaa kaikki vaatteet vasta maltan puolella,joka oli erittäin hyvä vaihtoehto kun miettii sitä tavaran määrää mitä maltalta roudasin mukanani.

Äitini vie minut lähtöpäivänä Helsinki- Vantaan lentokentälle, jossa minua odotta staffit.

Autossa mietiskelin, että ''mitä jos minusta ei pidetä, olisin aivan yksin''.. ja toki nuo asiat pyörivät mielessä, koska enhän minä ketään tuntenut.

Siinä vaiheessa, kun äitini halasi minua ja toivotti hyvät matkat tajusin,että äiti ei enään tässä vaiheessa auta, olin vain minä ja vaaleanpunainen matkalaukkuni.

Konneeseen kun pääsimme tutustuin heti muutamaan tapaukseen ja olin niin helpottunut ettei tarvitse olla koneessa tuppi suuna vaan sai heti seuraa.

Maltalle saavuttua meidät jaettiin ryhmiin. Toinen ryhmä meni hotelleihin ja toinen isäntä perheisiin. 

Minä kuuluin isäntäperhe ryhmään ja odotin erittäin mukavaa perhettä,mutta toison kävi.

Sääntöjä, sääntöjä, ja sääntöjä.

Kyllä ymmärsin ne säännöt, mutta sitä en voinut käsittää, kun ei voinut päivittäin käydä suihkussa ja olenhan minä tottunut suihkussa käyntiin päivittäin ja varsinkin kun lilluu suolavedessä, mutta eii.

Kun säännöt ja kaikki tarpeellinen oli kerrottu menin alakertaan viemään tavarani ja tutustuin samassa isäntäperheessä oleviin ihmisiin. Miraan ja idaan.

Meillä kolmella synkkas heti! Lähdimme kaupungille kierrokselle ja minä pääsin siinä samalla ostamaan vaatteita tyhjään matkalaukkuuni. 

Mira ja ida näyttivät missä sijaitsee koulumme ja moneltako alkaa jne..

Ensimmäinen koulupäivä oli yhtä tuskaa, se kuumuus ja luokissa ei ollut ilmastointia. Opiskelimme 3h putkeen ja oli 1h tauko välissä, joka tarkoittaa paikallisille siestaa.

Tauon jälkeen oli vielä 2h opiskelua, jonka jälkeen pääsimme viettämään omaa aikaa, eli rannalle loikoilemaan.

Koulussa sujui hyvin ja Englannin kieli ei ollut enään sönköttämistä vaan puhetta.

kommunikointi siis toimi paljon paremmin kuin ensimmäisinä päivinä.

Äidin kanssa keskustelimme netin kautta iltaisin. Pitihän äidin tietää miten minulla menee ja onko huolia tai rahan tarvetta.

Viikonloput olivat aivan mahtavia nimittäin Baarikadulle pääsy oli yhtä juhlaa! Ilmaisia drinkki lippuja, paljon ihmisiä aivan mahtava tunnelma!

Ihmiset vaan nauttivat musiikista, tanssilattia oli täpötäynnä olo oli mitä mahtavin.

Suomalainen klubi kulttuuri ei ole läheskään tuota tasoa mitä ulkomailla.

Efn kielikursseilla ei saa nauttia alkoholia tai joutuu poistumaan, joten tarkkana piti olla missä staffit vahtivat, en todellakaan halunnut,että äitini saa puhelun, jossa kerrotaan,että tyttäresi poistetaan kurssilta.

Mira ja ida lähtivät minua viikon aikaisemmin suomeen ja tulihan siinä nyt kyyneliä väännettyä enemmän ja vähemmän kaikin puolin.

Olivathan he minulle tärketä ja minä heille. Tuolloin tajusin,että kohta on minunkin lomani ohitse, mutta on nautittava vielä kun voi, joten viimeisiä iltoja viettäen miran ja idan kanssa brownsin lattialla!

Myöhemmin loman aikana sain kuulla huonoja uutisia suomen puolelta. Mummoni oli nukkunut pois,joka shokki pommi. Äitini sanoi, että jos haluan voin tulla takaisin suomeen jos siltä tuntuisi.

En lähtenyt suomeen, surin oman aikani,mutta tiedän että mummoni ei tahtoisi minun surevani.

En päässyt osallistumaan hautajaisiin ,jotka järjestettiin pian posinukkumisen jälkeen.

Isäntä perheenikin yritti udella minkä minulla on mutta en saanut sanoja suustani, joten mira ja ida selvensivät heille mitä oli käynyt.

Päivät menivät vauhdilla ja reissu häämötti loppua ja olin aivan intona ,kun pääsen takaisin kotiin

vannoin paikallisille tulevani vielä joskus  tänne ja joidenkin kanssa pidän vielä yhteyttä.

Viimeinen päivä koulussa meni erittäin vauhdilla ja olin kehittynyt erittäin paljon. Englannin kielen lähtötasotestistä olin saanut 56% ja viimeisessä kokeessa sain 97%, tiesin savani hyvät pisteet ensimmäiseen kokeeseen verrattuna kehittihän tämä matka minua erittäin paljon.

Kun tulimme takaisin helsinki vantaan lentokentälle, äitini ja janina oli odottamassa minua saapumis portilla. Olin ihan innoissani heidät nähtyään.

Kun menimme autoon aloin jo kaivata takaisin maltalle,mutta mitään ei ollut tehtävissä seuraavaa reissua piti vain odotella.

Kehityin matkan aikana erittäin paljon

Opin käyttämään rahaa paljon paremmin,koska en voinut vain käyttää sitä miten sattuu ja olla soittamassa äidille,että pistää lisää rahaa tulemaan.

Matkan jälkeen myös, että äitini ja isäni ei voi joka asiassa auttaa vaan minun on selviydyttävä itse.

Itsenäistyin siis erittäin paljon ja sosiaaliset taitoni kehittyivät.

Kieli kurssi oli hyvä vaihtoehto minulle, hinta kyllä tuolla matkalla on huima mutta suosittelen.

Vielä en ole päässyt maltalla uudestaan käymään ja onhan minulla nyt suurempi vastuu kun olen äiti.

Teini vuosia on hieman ikävä, varsinkin matkustelun osalta

Mutta jokin kaunis päivä pakkaan yhdessä tyttäreni kanssa tavaroita ja suuntaamme jonnekkin lämpimään.

Vielä olisi koettavana Amerikka, joten jos sinne sitten, kun on kukkaro isompi