3 kuukautta

Charlotta 3kuukautta ja minä olen ollut äiti kolme kuukautta. Saman aikaisesti kasvamme molemmat, hän lapsena, minä äitinä. Joka päivä on uusi päivä ja joka päivältä opin aina jotakin uutta. Teenkö asian näin vai hieman vaativamman kautta.

Kun Charlotta syntyi minä siirryin vanhempieni luokse kuukaudeksi asustelemaan. Sain tarvittavan tuen perheeltäni, kavereilta ja sukulaisilta. Charlotan kanssa aika meni sielä hyvin. Hankalissa tilanteissa äitini auttoi ja neuvoi. Esimerkiksi. kun neidillä oli vatsassa ilmaa ja huusi pää punaisena en tiennyt ollenkaan mitä tekisin en edes tiennyt mikä hätä neidillä oli. Äitini tuolloin heräsi keskellä yötä ja otti neidin syliinsä ja rauhoitteli häntä. Sivusta seuraten opin äidiltäni kuinka toimin niissä tilanteissa kun neiti huutaa. Nykyään osaan asiat jo ja tiedän neidin nälkä-uni ja ilmavaiva itkut. Kun muutin omilleni charlotan kanssa tiesin ettei kukaan tule auttamaan tuostanoin vain, vaan silloin alkoi minun roolini, hoitamisen kanssa.
Charlotan kanssa on helppoa välillä on niitä vaikeitakin aikoja, mutta selviän niistä. Kärsivällisyys kaikessa on kaiken A ja O.
Ensimmäiset kaupunki reissut neidin kanssa olivat suht ok:t. Ainakun lähdimme niin laitoin neidin nukkumaan vaunuihin, jolloin sain itse tehtyä ostokset kaupungilla tai tapaamiset. Kaksi ensimmäistä kaupunki reissua oli ahdistavia mielestäni, koska kun neiti alkoi itkemään tunsin oloni todella ahdistuneeksi. Varmaankin koska en saanut neitiä heti hiljaiseksi. Joko juoksin samantien kotiin tai menin syöttö huoneeseen hoitamaan hommat.
Tuolloin ajattelin, että kumpa neiti söisi tuttia, koska saisin sen hetkeksi hiljaiseksi, mutta kun ei tutti maistu niin ei maistu. Nyt kun tutinsyönti asiaa ajattelee pääsen paljon helpommalla , kun ei tyttöä tarvitse siitä sitten irroittaa. Saa nähdä ottaako tuttia myöhemmässä vaiheessa suuhunsa.

Yksinhuoltajan arki on rankkaa, kun ei ole sitä toista paria siinä autamassa arjen perus pyörittämisessä. Pyykit,tiskaukset,siivoaminen,vauvan kanssa oleminen... Oma aika jää erittäin lyhyeksi. Toisinaan se on ihan ok , ettei ole toista henkilöä läsnä, koska ei tarvitse sitten toisen aikuisen  jälkiä siivoilla ja perässä juoksennella. Mutta olisi se mukavaa, että olisi iltaisin se henkilö jolle voi rupatella ja käpertyä häneen. Moni ystäväni on ihmetellyt kuinka minä jaksan näinkin hyvin, en valita pienestä ja kuinka saan arjen perus asiat rullaamaan lapsen hoidon yhteydessä. Enhän minä kuuraa huushollia silloin, kun lapsi on hereillä vaan leikin tietenkin jaan tuon ajan pikkuiseni kanssa. Kun neiti menee päiväunille teen pieniä hommia,siivoamista,pyykkään jne.. On vain pakko pärjätä ja turha ujeltaa.  Yöt saan nukuttua erinomaisesti, jolloin päivällä olen täysin pirteä ja vauhdissa mukana!
On vieläkin niin huvittavaa, jos joku kaverini kysyy Charlotalta '' tahdotko äidin syliin '' olen välillä ai minä ?
Vieläkään en ole kunnolla sisäistänyt sitä, että olen äiti. Toki tiedän olevani, mutta silti välillä tulee se '' täh'' olo.

Charlotta on 3kuukauden aikana kehittynyt hurjasti, äidin ''pikku aikuinen''. Naureskelu on ihaninta tuon tytön suusta. Siis oon aina siitä niin fiiliksissä! Toinen asia on ,kun hän juttelee ja hymyilee, ahh niiin ihanaa! Tarvitsisin kyllä vauvasanakirjan, että ymmärtäisin paremmin neidin sanojen tarkoituksen. Lelut on kiva juttu! Into piukeena niitä pamauttelee ja syö. Kääntyminen vatsalta selälleen onnistuu, mutta vielä toisinpäin, neiti harjoittelee päivittäin sitä kovasti.
Kovasti tekee punneerrus asentoa, saa nostettua etukroppansa käsiensä varaan tekeekö muiden lapset tätä? 
Juurihan mun vauvani syntyi ja kovaa vauhtia se on kasvanut, pysyisi vielä pitkään äitin sylivauvana!

Oman vapaa  aikani
Kun neiti menee ilta unille alkaa minun vapaa ajan vietto. sen pyhitän jääneille tv jaksoille tai johonkin muuhun, kuten blogin kirjoittamiseen. En pyykkää,tiskaa tai siivoa tuolloin. vain nostan jalat ja rentoudun teekupillisen äärellä.