Jotakin pientä mun elämästä.

Olen kotoisin asikkalasta,tarkalleen ottaen vesivehmaalta. Meitä asusteli sielä Mun äitini, kaksi veljeäni ja biologinen isäni. Olen ollut 2 vuotiast, kun äitini ja isäni on eronnut. Eli en noista vesivehmaan ajoilta muista mitään. Biologinen isäni on kova ottamaan alkoholia, petti ohessa äitiäni jolloin ero tuli. Minä,veljeni ja äiti asustelimme jonkin aikaan vielä asikkalan suunnalla, jonka jälkeen äitini tapasi maailman parhaan miehen :)
Muutimme Orimattilan suunnille, maan läheisyyteen. Aloitin onnenpotkussa eli esikoulussa maalla, tapasin sielä uusia ihmisiä, joiden kanssa olen mennyt samaan aikaan hmaan kyläkouluun. Olemme olleet 1-6luokalle asti todella tiiviisti yhdessä. Näimme, joka ikinen päivä ja hengailimme vapaa ajalla.
Minulla on monta sisarusta. yhteensäkkin meitä on 7! äidin ja isän pikkuinen apinalauma.

Nuorempana tykkäsin monista asioista. Harrastin Balettia,yleisurheilua,nypläystä,koripalloa,judoa ja kuvaamataitoa. Olin aktiivinen koko aika ja tylsää ei ollut.
Olen selvästikkin äidin tyttö, ollut aina. Äitiini olen aina turvautunut,häneltä olen saanut neuvot ja niksit, hänen kanssaan nauran,riitelen,hypin tasajalkaa jne..  Äitini on pienestä pitäen opettanut minua jaksanut olla kärsivällinen,vaikka olenkin välillä ollut hieman hankala. Thats why i love her so much 

Minä olen aina ollut se porukan räävä suu ja en paljoa mielipiteistä piitannut. Jos jollekkin ei kelvannut niin whaevaa , en välittänyt. Mulla on paljon kavereita, joiden kanssa olen tekemisissä, mutta vähemmän ystäviä .He ovat minulle tärkeitä. Eihän ystäviä tarvitse olla montaa sangollista vaan minä tyydyn vähään. Minun lapseni kummina toimii kaksi henkilöä, jotka olen tuntenut pitkään. Toisen ihan pikkusesta ja hän  kutsuu minua ''siittiö ystäväksi'' ties mistä repässyt ja toinen yläaste ajoilta eli mun parhaista parhain ystävä.
Inhoan erittäin paljon ihmisiä ,jotka arvostelevat muita tai , jotka vääristelevät asioita ja pilaavat toisten kaverisuhteen. En  siedä sellaista raukkamaista touhua. Valitettavasti sellaisia ihmisiä löytyy ja heidän maailmansa pyörivät jossain ihan muualla ja välillä oikeen ihmettelen millaista sairasta nautintoa ihminen saa kun on yhtäsuuna puhumassa shittiä muista ja terrorisoimassa muiden välejä. En väitäkkö, että en olisi itse joskus syyllistinyt paskanjauhamiseen, mutta ne jää omaan tietooni ja yleensä sanon mitä ajattelen. En jää odottelemaan.

Kaksi ensimmäistä vuotta yläasteella en loistanut, murkkuikä iski. Kapinoin opettajille,vanhemmille ja tuntemattomille. BAD BAD BITCh
Kaikki kielletty oli tehtävä vanhemmilta salassa. Röökinpoltto,alkoholi jne.. Välillä olin poliisin juttusilla, välillä taas rehtorin. Äitini puhalsi hyvissä ajoin pelin poikki ja tarjosi tasan kaksi vaihtoehtoa, joko menisin laitokseen rauhottumaan tai ryhdistäytyisin. Ei siinä marinat auttanut vaan oli pakko ryhdistäytyä. Tietenkin sitten äitini rajoitti myös tuota myötä elämääni,mutta luotto oli saatava takaisin.
9luokan loistin, en tehnyt typeryyksiä juuri lainkaan tai jos tein, kerroin niistä rehellisesti Vanhemmilleni, etteivät kuulisi muualta. Sain päättötokariini hyvät arvosanat, josta olen edelleenkin tyytyväinen.

Musiikki on aina ollut lähellä mun sydäntä. Lauleskelen autossa,suihkussa,tylsillä junamatkoilla... Mä oon itse tajunnut sen, että kerran mul on tosi magee ääni niin sitä on harjotettava, joten lähin lahen konservatorioon. Silloin kun mä hain sinne oli tälläinen esiintymis koe ja oli vaan puhtaasti suoriuduttava. Sanoivat heti kokeen jälkeen, että ottavat minut sisään. Ei tarvinut jännittää ja odottaa kirjelappusta kotiin , että onko minua valittu vaiko ei.
Konservatoriossa jaksoin olla parisenvuotta, jonka jälkeen aloin harjoittamaan itse omaa ääntäni. Rakastan esiintyä ihmisille ja laulaa. Saan välitettyä hyvää mieltäni musiikin kautta. Olen muutaman kerran osallistunut Idolssiin, mutta en ikinä päässyt tuomareille asti laulamaan ,koska ensiksi pitää esiintyä tuotantoyhtiölle. Tuotanto yhtiön kommentit olivat, etä minulla on loistava ääni, mutta en ole ''tv pelle'' joita he etsivät. Loukkaannuin tuosta erittäin pahasti,että he hakevat sinne ihmisiä,joka on oikeanlainen tv persoona, hällä väliä äänestä. The voice of finlandiin haen ensikaudella toivottavasti tärppäisi! Musiikilla ilmaisen tunteitani ja jos on paha päivä niin musiikit kakkoon ja heti alkaa piristää. Charlotallekkin soitatatan paljon erityylistä musiikkia, jotta tottuu jammailuun ja että musiikki kärpänen iskisi hänen. Toivon että Charlotastakin tulee musisoiva henkilö.

Jatkoin ysiluokan jälkeen iltalukioon, jota kävin lahdessa. Oli mukavaa päästä kaupunkiin päivittäin näin kavereita/ystäviä, shoppailin ja kävin salilla. Noihin aikoihin kiinnyin todella paljon bodycombattiin, jota kävin fiiliksessä ennen tai jälkeen koulun.
En todellakaan ollut lukio ihmisiä, minun arvosanoillani ei loistettu. Ainut missä loistin oli historia,musiikki,englanti ja kuvaamataide. Muut olivat täyttä hepreaa. Lintsasin tunneilta paljon varsinkin ruotsin tunnit.. Iltalukiota kävin lahdessa vuoden, jonka jälkeen hain orimattilan Erkko lukioon. Sielä oli kaikki tutut naamat ja paljon uusiakin kasvoja joihin tutustuin. Suku odotti kovasti,että saisin valkoisen lakin päähäni, tuntui että olivat vähän liian innokkaita. Aina jos joku sukulaisista kysyi'' milloin on lakkiaiset'' tai ''mitä aineita kirjotat'' suljin aina korvani ja poistuin hetkeksi paikalta.. En vain tahtonut sanoa, että valkoinen lakki unelma saa jäädä. Suku/vanhemmat tuntuivat odottavan sitä innolla, mutta minä en koska tiesi totuuden , etten kirjoita mitään.
Lukiossa tapasin Charlotan Biologisen isän, jonka kanssa tutustuin ja meidän yhteinen aikamme alkoi. Suhteemme oli yhtä vuoristorataa ja tunne myllerrystä ja minun tunteeni lopahtivat erittäin nopeasti , mutta siltikin vain olimme. Erosimme kun vuosi tuli täyteen ja olin jäänyt raskaaksi. Tiesin jo heti, ettei hän tahdo osallistua minun ja pienokaisen arkeen, joten kerroin hänelle ja niin kuin sanoin ei tahtonut meitä.
Vanhempani eivät tienneet raskaudestani. Ajattelin että kerron heille kun tulevaat lomaltaan takaisin suomeen, ettei heidän tarvitsisi murehtia kuinka minä pärjään. Mutta suuri suu kerkesi ensiksi. Äitini ja isäni(ei biologinen) ovat erittäin innoissaan lapsen lapsestaan. He tukevat minua, auttavat ja mikä parasta ovat läsnä charlotan elämässä.
Tein tälläisen pienen tentti tuokion ystävälleni. Kysyin häneltä millainen olen ennen ollut ja millainen olen nyt( emme ole nähneet välissä pariin vuoteen)
Suoraan suusta:'' Pidin susta alusta asti mutta kun me tappelimme todella paljon ja koska kumpikaan meistä ei koskaan suostunut luovuttamaan ja mä en tykkää hävitä tappelua. Halusin kokeilla kaikkea ja suostuit minun tyhmimpiikin tehtäviin.. Elämä heitti meidät jossain vaiheessa erisuuntiin,mutta sitten muistelin että olisi kiva nähdä taas ja petellekkin mä puhuin että olisi mukava tavata taas anna. Nykyään sä olet yhtä ihana kun alussakin ja aikustunut paljon johtuu varmaan myöskin että mä olen aikustunut siitä. Sun kanssa on helppo puhua vaikeistakin asioista pelkäämättä sitä että sä tuomitset. Sit on kiva et sulla on Charlotta, koska sulta saa vinkkejä lapsenhoitoon ja että sä olet ainoa ystävä jolla on pienilapsi kelle pystyy puhua avoimesti kaikesta koska sinä tunnet minut läpi kotaisin. Oli kiva huomata se kun emme olleet pitkään aikaan nähneet ,kuinka aika ei ollut vaikuttanut meidän väleihimme/ avoimuuteen. Nyt on ollut kiva koska olemme pitänyt päivittäin yhteyttä, kuinka se aijempi ystävyys ei ole hävinnyt minnekkään. Olet rakas <3 ´´

Siis mulla on ystäviä/ kavereita, joista en luovu.
Maan parhaimmat vanhemmat <3 Biologisesta isästäni mm ei ...
Liikaa sisaruksia
Harrastuksia ollut ja on edelleen
koulukesken
murkkuiän ongelmia,joista ollaan selviydytty...
Mut tällä hetkellä mä oon maailman onnellisin.
 kaikki hölmöyly on korjattavissa
+ et mul on rakkauspakkauslapsonenjostaenkylläikinäpäästäirti<3
p.s. Ei mikään mestariteos, mutta joitakin.

Lovve