Onnea Rakas ylioppinut

Perjantaina sain tiedon,että vaatetilukseni ei ole vielä saapunut postiin. Siinä paketissa olsi ollut mulle täydellinen juhla asu, ystäväni ylioppilas juhliin.
Kaapissani olisi ollut mekkoja, mutta en käytä samaa pukua kaksikertaa. Nirso.
4h kiroaminen kauppakeskus triossa ,kun ei löydä mitään mieleistä. Jokaiseen vaatekauppaan astuessani näin saman tyylistä vaatetta kuin edellisessäkin kaupassa.
Olin niin toivottomassa tilanteesaa. En tykkää väkisinkään ostaa mitään, koska muuten ne jäävät vaatekaapin pohjalle lojumaan.
Löysin onneksi asun, joka olisi bueno, ei niin bueno, mutta kelpaa.

Lauantai aamusta kelloa katsellen ja toteamus "perkele" mä tuun niin myöhästymään.
Äkkiä Charlotalle puuroa,juhlavaatteiden laitto ja miehen pyysin laittamaan loput.

Kun selvittiin charlotan kanssa laittautumisesta , kirosin ulkona olevaa keliä ja itsenäisyyspäivää.
En saanutkaan autoa lainaan ,vaan jouduimme bussilla kulkemaan orimattilaan.
Ulkona satoi pyrynä lunta.
Tunnin välein kulkivat bussit, joten odottelu aika kävi pitkäksi bussien välillä
Meidän onneksemme kaupungin kaikki ovet eivät olleet kiinni,jolloin pääsimme tältä ihanalta lumisateelta suojaan.
Orimattilassa meitä odottikin kyyti juhlapaikalle.

Juhlapaikka oli vanha tuttu.
Vieraita oli paljon, ruoka oli hyvää, puhumattakaan jälkiruoka osuudesta.

Tätä päivää on odotettu ja tämä henkilö on tehnyt niin kovan työn saadessaan valkolakin päähänsä.
Olen onnellinen ystäväni puolesta!
Hän on ansainnut tämän ja tämä saavutus kertoo jo hänen sitkeydestää.