Boy or Girl

Meillä oli viimeviikolla rakenne ultra , jota olin jännittänyt todella paljon.

Pää asia , että lapsi on kunnossa ja tietenkin sen päälle vielä , jos saisimme sukupuolen selville, että pääsisi tekemään ostoksia, jo tulevalle pienokaiselle. 

Ihanaa oli seurata kuinka toinen mönki menemään ja kasvaa normaalisti. Kaikki oli sen puolin kunnossa. Mutta meidän piti käydä vielä erillisellä käynnillä , koska nappula ei suostunut näyttämään itseään oikeasta kulmasta, jotta olisi näkynyt sydämmen kärki. Mutta kätilö sanoi , että kaikki on normaalisti, mutta pitää vain nähdä tietyt kohdat oikeista kulmista. 

Tietenkään emme nähneet sukupuolta nappulan asentojen takia. 

Tänään kävimme uudestaan tarkastus kierroksella ja kaikki näkyi hyvin. Olin käynyt ennen ultraa ostamassa makeisia, että saataisiin nappula liikkumaan kunnolla. 

Uusi kätilö oli todella mukava ja juttelimme niitä näitä.kysyinkin sitten ihan suoraan , että näkyykö sukupuolta. Kätilö alkoi etsimään ja sieltä salaisuus pilkisti. 

Meille tulee poika! 

Mulla on ollut  satavarma poika olo , koska mun tämänhetkinen raskaus ei ole samanlainen, kuin esikoista odotellessa. 

Suolaisen sijaan tekee enemmän makeeaa mieli. 

Ei pahoinvointia tai väsymystä. Tissit huutaa välillä hallelujaa , mutta muuten olo on ollut hyvä. 

Nyt pääsemme ostamaan tulevalle pojalle vaatteita ja tarvikkeita. 

Jos nyt vähän iisimmi

Hellou
Meillä on ollut ajallisesti todella tiukkaa, kun monessa paikassa pitäisi käydä ja monta asiaa hoitaa. Joten mun taktiikalla levitän pitkin viikkoa kaikki must to do jutut ja illan päätteksi aina totean , onko mun pakko aamulla taas noustava aikaisin ja lähteä tekemään muut tehtävät , jotka olen sopinut tekeväni.
Onneksi tälle viikolle ei ole mitään sen kummallisempaa kuin rakenneultra ja kirpparipöydän järjestämistä.

Käytiin siis viimeviikonloppuna viemässä neljä säkillistä vaatteita kirpparille ja toivoen , että rahaa tuottaa, koska meillä on kuitenkin miljoona hankintaa edessä , jotka vaativat rahaa.. Olen käynyt 3 päivän saldon tarkistamassa ja tuottoa on hyvin tullut.
Charlotan kanssa kävimme aamulla aikaisin järjestelemässä kirpparipöydän , joka oli viikonlopun jäljiltä todella hurjassa kunnossa. Charlottaa on vaikea saada ruotuun , siinä samalla kun itse yritän viikata vaatteita uudelleen. Onneksi siitäkin selvittiin.
Mutta siis pakko sanoa , että mistä näitä pitkäkyntisiä ihmisiä tulee, jotka kehtaavat viedä lastenvaatteita. Olen vienyt meidän pöydällemme myyntiin Charlotan vaatteita , hyvän näköisiä ja ei todellakaan ole hinnan kirouksissa. Joten jos ihminen ei kykene hyvistä lasten farkuista edes maksamaan sitä 1,50e niin miksi niitä ei sitten voi jättää siihen pöydälle? Miksi ne pitää viedä ? Asia jota en ymmärrä , ja jota en hyväksy.

Meillä on ollut myös viimeviikolla toinen neuvola käynti ja viikkoja oli tuolloin 18+4. 

Nykyään neuvolakäyntejä on supistettu (leikkausten takia) 

Charlotaa odottaessa muistan kuinka tiuhaan tahtiin neuvolassa sai ravata, about 2x kuussa. 

Nykyään tosi harvakseen. 

Ensimmäistä kertaa kuunneltiin sydänääniä ja olin ihan wohoo. Neuvolassa neukki vaan totesi "missä on sun raskausvatsa" koska viikkoja oli jo 18 ja ihmisillä kuulema on jo vatsaa tuolloin enemmän. Totesin vaan, että Charlottaakin odottaessa minun raskausvatsani alkoi näkyä vasta kunnolla rv 30. Joten säästyn nopealta kasvamiselta. Toisaalta haluaisin jo, että minun raskausvatsani kasvaisi, koska muilla samoilla viikoilla olevilla on jo raskausvatsaa mitä näyttää , minulla vaan näyttää siltä, että muutama pulla tultu syötyä.

Mutta jokainen aikanaa. Olisi vaan jo kiva päästä kuvaamaan vatsaa, joten tässä sitä vielä odotellaan hetki. 

Torstaina olisi rakenneultra ja odotamme Villen kanssa sitä todella kovasti. Jos ja kun sukupuoli näkyisi pääsisi ostamaan jo ensimmäiset vaatteet.

Jännitystä ilmassa ! 

Ja se yksi oli nopein !

Yhtä normaali kauppaan meneminen niin ,kuin ennenkin. Hoidan ensiksi ostokset, jotka muistan vielä hetken. Hortoilen pitkin käytäviä etsimässä tiettyä "lahjaa".

Tuijotan muutamasta vaihtoehdosta ja päädyn siihen yhteen. Katson sivuille ennen kassalle menemistä ja, kun reitti on selvä maksan ostokset , hoidan  itseni ja ostokset erittäin vaivihkaa ulos kaupasta. 

Menen kotiin ja odotan oikeaa hetkeä. 

Avaan maagisen paketin varoen ja asettelen kaiken oikein . Tässä vaiheessa , on tehtävä se mitä täyttyy. 

Otan puhelimeni laitan musiikit kaakkoon , että saan keskittyä itse hetkeen. 

Tein taas mitä täytyi. Olen onnellinen. 

Laitoin lahjan pakettiin ja laitoin sen pieneen kirjekuoreen , jonne kirjoitin muutamin sanoin pienen viestin. 

Tämä lahja oli tarkoitettu Villelle , jonka olin vaivalla tehnyt. Pyysin häntä olemaan hiljaa,  kun oli kyseisen lahjan aukaissut. 

Olimme todellakin hiljaa. 

Ja se jatkui , ja jatkui.. Kunnes en enää jaksanut olla hiljaa. 

Meille tulee Vauva ! 

Juteltiin ja juteltiin asiasta.

Ensimmäinen neuvola oli jännittävä ! Se kaikki alkaa uudestaan, mutta nyt olen selvästi perillä asioista,  kun taas esikoista odotellessa.

Lähdin ensimmäiselle neuvola käynnille , sillä asenteella , että ei todellakaan saada mukavaa neukkia. ( aikaisemmista neukki tädeistä ei ole jäänyt hyvä fiils) 

Saatiin nyt tosi Cool neukki , et voiko parempaa saada. Ensimmäinen hyvä fiilis, neuvolasta. Meillä ajatus klikkas yhteen ja hän ottaa huomioon , meidät (minut) ikämme puolesta, eikä tuomitse sitä...

Mulla on alkuraskaus ollut helppo. En ole oireillut millään tavalla raskautta, joka on hyvä, koska jaksan paremmin touhuta ja tehdä päivät. Toki voi sitten takapakkina myöhemmässä vaiheessa tulla jotakin, mutta saa nähdä. Nyt viikkoja on 16. Ja siinä pisteessä ollaan , että potkut tuntuvat jo selvästi. 

Charlotankin olen opettanut nätisti paijaamaan vatsaa , ja selittänyt , että äidin masussa kasvaa pikkusisko tai pikkuveli. Vielä ei oikein ymmärrä asiaa, mutta hokee sanaa "vauva" ja "napa" ,mutta mitä enemmän opetellaan sitä paremmin ymmärtää.

Alkuun emme osanneet sisäistää asiaa kunnolla, kun taas nyt. Ville jaksaa vouhottaa, joka on ihan uskomaton asia. Välillä toivon , että olisi hiljaa , kun sitä juttua vaan tulee loputtomiin. Mut on häntä kiva seurata.
Voisin kirjoittaa tästä pitkään , koska asiaa olisi paljon. 

Ollaan onnellisia tulevasta.  jännityksessä odotamme rakenne ultraa , jos vaikka sukupuoli saataisiin selville. 

Nyt meitä ei ole vain kolme,  vaan neljä ! 

#HappyFamily 👐

after a long time

Blogi on ollut tovin jo tauolla. Ihan syystä.
Syy siihen - monimutkainen.
En kuitenkaan tunne huonoa omatuntoa siitä , että olen pitänyt taukoa blogista , pitänyt sen loitolla elämästäni.
En voi kuitenkaan väkisin loihtia blogiin tekstiä , jos se ei luonnistu tai tunnu hyvältä juuri sillä hetkellä. Sillon näin vain tarpeelliseksi antaa ajan kulua ja yrittää uudelleen , kun se tunne taas palaa "nyt mä olen valmis" ..

Paljon on ehtinyt tapahtumaan meidän elämässä. Eniten tapahtumia äidin ja tyttären välisessä suhteessa. Mä nautin olla äiti ja saan olla äiti noin ihanalle lapselle , vaikka välillä kiukutellaan ja heitetään hanskoja tiskiin , silti niistä selvitään yhdessä. Charlotta on todella paljon kehittynyt ja mä en meinaa pysyä perässä , välillä vaan mietin , mihin tämä aika katoaa. Ihaninta on se , että mä saan nähdä 24/7 lapseni uudet kujeet, enkä missaa yhtäkään uutta juttua. Vaikka kaipaankin sosiaaliseen ympäristöön , kuten kouluun.

Tässä välissä on vietetty synttärit , joulu ja uusivuosi , loppuvuoden kohokohdat.
Kuitenkin kaikesta huolimatta , me voimme hyvin ja tästä on hyvä jatkaa.

Illat kaikille ! :)
P.s huomenna kirjoitan ison postauksen elämämme kohokohdasta.

Hello september

Kesä tosiaan on jäänyt taaksepäin , ja on aika siirtyä pimeämpään kauteen. Toivon, että syksy on suht ok kelien kanssa, koska kesä meni kelien osalta hieman jäihin.
Mulla on syksyn tullen tapana alkaa hamstrata tee varastoja täyteen ja kaikenmaailman A,B,C,D ja E vitamiini purkit on oltava. Ja tietenkin rautalisä.
Mun hemoglobiini on talven tullen todella alhainen, ja rautalisä auttaa "jaksamaan".

...Puhumattakaan tuoksukynttilöistä. Mmhh.. Syksy ei olisi mitään ilman ilta hämärässä palavia kynttilöitä!

Aika siis on laittaa kesäiset vaatteet vaatehyllyjen perimmäksi ja tuoda syys-mallisto esiin.
Oon rakastunut tämävuoden syksyn mallistoon. Juuri sellaista kuosia, jota itse suosin päälläni. Rentoa, clamouria ja avot.

      Ihanaa alkanutta syksyä kaikille 

Xo 

Kuitti

Vähän väsynyt äiti täällä hei!

Muutama päivä takaperin saatiin pakkailla, roudatta ,valvoa ja tehdä hiki hatussa töitä. Me muutettiin uuteen asuntoon, vaikka ajatus siitä, että joutuu pakkaamaan tavarat uudestaan laatikoihin ja asettumaan uudestaan toiseen paikkaan tuntui ahistavalta.

Just kun alettiin tykkäämään edellisestä asunnosta , paljastuiki  siitä lopullinen helvetti asunto... 

Nyt muuttolaatikot purettuna , kaikki tavarat suht koht omilla paikoillaan, voisin vaan maata sängyllä ja torkahtaa.

Oon niin kuitti koko muutosta, ja sen tuomasta "ahdistuksesta" , et vitseillekkään en paljoa jaksa nauraa. 

Jos nyt vihdoin, sen viimeisen kerran tämä olisi se pitkäaikainen asunto , josta ei löydy minkään laista vikaa, niin olisin todella kiitollinen.

Tää äiti kaipaa nyt etelänlomaa!

Mörkö tuulella

Charlotta on viimeisen kuukauden mennyt aivan päälaelleen ei kirjaimellisesti .
Meillä tyttö on alkanut protestomaan enemmän ja mikään ei tunnu kelpaavan. Neiti tahtoo tehdä juuri niin kuin omapää sanoo, ja siinä ei auta virret tai mitkään.

Voisin sanoa, että meillä asustelee, minimonsteri joka kiukuttelee ja pyörittää äitiä 6-0  yrittää kovasti.
Charlotalla on todella, todella vahva luonne ja se näkyy myös. Nyt se luonne on ottanut todella kiivaan vauhtihypyn, että tämä tuli minullekin yllätyksenä.
Monesti dramaattisesti heittäydytään lattialle, jos jokin asia ei miellytä. Potkitaan, läpsitään , ja lisää kiukkuamista. Millään ei meinaa rauhoittua. Charlotta ei anna äidille siinä vaiheessa minkäänlaista neuvottelun varaa, että voisi rauhouttaa . Ei koskettamista, lisää ja lisää neidin suusta raivoamista.

Oon nyt oppinut siihen , että annan neidin huutaa rauhassa, niin kurjalta kuin se kuulostaakin , mutta jos äidin apu ei kelpaa , niin en voi kompromisseja kiukuttelussa lähteä tekemääni.  Herkuilla ja yllötyksilläkö houkuttelisi.  No.  Paheentaisin tilannetta entiseltä,  ja kasvatus menisi aivan plörinäksi, koska silloinhan jos annan periksi ja neiti saa tahtonsa läpi silloin äitiä todellakin ollaan pyörittämässä 6-0.

Tänään olimme käymässä kaupungilla , hoitamassa asioita. Charlotta viihtyy kaupungilla , mutta tänään nostettiin kaupunkireissu aivan uudelle tasolle.
Charlotta on tottunut siihen , että saa kaupungissa kävellä, mutta äidin tai äijän kädestä pitää pitää kiinni.
Charlotta tempaisee kätensä irti ja ei suostu sitä antamaan takaisin. Jos joudutaan ottamaan  kädestä uudestaan kiinni, neiti heittäytyy polvilleen maahan ja alkaa itkemään.  Mikäs siinä enää auttaa, kuin vaunuihin laittaminen. Ja vähän lisää huutoa.
....Rappusissa kävelyn kielsin itsenäisesti, ei tottele. Ja itkupotkarit
Näitä niin isoja ja pieniä asioita riittää, mutta tämäkin on vaihe. Tai niin ainakin toivon.
Juttelin asiasta Charlotalla tukiperheen kanssa , ja heillä on tätä samaa ongelmaa puskenut, oman lapsensa kohdalla, joka on charlottaa muutaman kuukauden vanhemppi .

Yleensä nämä Charlotan "angry modet" ovat lyhyitä, välillä hieman pidempiä , mutta loppujenlopuksihan neiti tulee itsenäisesti minun jalkoihin halaamaan, jolloin "keskustellaan" kuinka turhaa pienistä asioista kiukkuaminen on .
Haleaj,pusuja ja uudelleen yritämme tehdä yhteistyöllä asian , josta neiti alunperin alkoi kiukutella. Ja tällä kertaa niin, että se menee  nappiin.
Joskus äitinä yllätyn näistä Charlotan dramaattisista kiukuista, mutta taas yksi vaihe menossa ja pitää vain osata olla kärsivällinen.