My Name Is Mason

En ole vielä päässyt esittelemään tämän talon  pikkuprinssiä , joka on aivan ilmetty isänsä , joka minua huvittaa hyvällä tavalla päivästä toiseen. 

Paljon hän myös muistuttaa siskoaan Charlottaa luonteeltaan ja hieman näöllisesti vauva ajoilta.

Meillä asustelee Rauhallinen ja välillä erittäin dramaattinen pieni poika nimeltänsä Mason Benjamin. Meillä lempinimeltään meissi. 

Mason on siis verrattavissa Siskoonsa Charlottaan, joka oli kanssa vauva ikänsä erittäin tyytyväinen vauva. Siis todella helppo , joka on todellista plussaa.

Tämä rauhallisuus vaikuttaa minuunkin todella pitkälti , koska saan omaa aikaa ja nukutuksi yöt , joka on avain mun jaksamiselle. 

Aika on vierähtänyt hurjaa vauhtia , koska hän täytti juuri neljä kuukautta. Meillä on aloitettu siis kiinteiden ruokien syöminen.

Ne mielenkiintoiset ilmeet , kun on saanut uudennlaisia makuja suuhunsa.

Charlotan aikana en paljoakaan tehnyt itse ruokia "tuoreista" raaka aineksista, vaan ostin suoraan pilttejä kaupasta ja syötin siitä. 

Nyt taas oon innostunut tekemään ruuat itse , koska sehän nyt on fakta ,että säästän siinä rahallisesti ja saan isompia satseja tehtyä.

Toiseksi , tällä hetkellä meillä menee vain ja ainoastaan korvikemaitoa  , en siis enään imetä lainkaan , kkoska maitotuotanto vain lakkasi. Itseäni tämä hieman harmittaa , mutta asialle en vain mahda mitään. Joten en siis halua nannien lisäksi syöttää valmiita purkkiruokia vaan tehdä jotakin tuoreempaa.

Mason kasvaa tasaisesti. Ainut on että pituus tulee vähän jäljessä , mutta kuulema aivan normaalia. Eipä tässä vanhemmatkaan mitään kovinkaan pitkiä olla, että tervetuloa yksi paatintappi lisää perheeseen.

Mason on kova poika naureskelemaan ja juttelemaan. Kaiken lisäksi kova kiljumaan, joka on niin huvittavan kuuloista. 

Masonin isä jo kovasti odottaa , että herra alkaa liikkumaan niin pääsee enemmän touhuamaan varsinkin, kun ikää tulee lisää niin alkaa kaiken maailman isä poika projektit. 

Meillä arki siis tuoksuu kakkavaipoille, buglulle ja siihen päälle vielä yksi uhmaiästä kärsivä pikkuteini. Mutta on ihanin isosisko pikkuveljelleen. 

Eli meillä menee hyvin. 

P.s mulle saa tulka rohkeasti ehdottamaan aiheita mistä haluaisitte minun kirjoittavan. 

Kukkuu

Kukkuu! ollaanko täällä vielä kuulolla?

kirjoittelusta on vierähtänyt jo tovi aikaa , enkä ole kyllä pitänyt mitään kiirettä tänne paluusta.
Blogin ulkoasua sain hieman uusittua, kiitos Etsyn , josta ostin valmiin pohjan suoraan. Heti miellyttää silmää, kun on uudenlaisempi sivusto, mutta vielä muutama silaus ja wola.
Halusin tulla hieman päivittelemään tänne kuulumisia , missä mennään jne.


Meille syntyi kaunis pieni poika 30.kesäkuuta kello 13:53. Oikeastaan synnytys tapahtui suunnitellulla sektiolla , synnytyspelkoni takia. tulen tekemään tästä erillisen postauksen
Meitä ei ollut enää kolme vaan neljä. Olin todella, todella onnellinen , että sitä tunnetta ei edes voi sanoin kuvailla , kun saa uuden perheenjäsenen syliinsä yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen.


Millaista sitten on ollut arki kuukauden verran kahden lapsen kanssa?

Ensimmäiset  neljä päivää oli ihan hirveitä mulle. Ainoastaan sen takia, etten kyennyt paljoakaan tekemään. En pystynyt  tekemään normaaleja kotitöitä, kävely oli tönkköstä, esikoisen hoitaminen jäi niin vähälle omalta osalta, että yritin kuitenkin sanallisesti koko ajan olla läsnä. Ehkäpä elämäni pahimmat neljä päivää ja vain, koska olin niin kipeänä kivuista.
Heti, kun tikit saatiin pois mun kivut lakkasivat,kuin seinää. Neuvolassa kerrottiin , että mun tikit olivat todella jämäkästi kiinni , että sai hetken ratkoa niitä auki ja repiä irti , että suurin osan kivuista aiheutti pelkät tikit.
Tähän asti arki kahden lapsen kanssa on ollut suht easy.
Vauva nukkuu yöt erinomaisesti, joka on mun jaksamisen avain. Yössä tarvitsee kerrasta, kahteen syöttää ja vaippa vaihtaa, jolloin unet voivat jatkua.
Aamuisin herättyä lasten tarpeet menee etusijalle  ja viimeiseksi vasta kaikki muu. Arkea myös helpottaa miesystävältä saatu apu, josta olen kiitollinen ja enemmän alkanut arvostamaan.

Charlotalla on ollut pientä mustasukkaisuutta, kun ei aina silloin pääse äidin syliin, kun vauvaa syötetään tai jotakin muuta. Yritän parhaani mukaan tarjota hänelle mahdollisuutta , että voi tulla viereeni istumaan tai auttamaan vauvan hoidossa. Välillä hän haluaa auttaa ja osallistua. Välillä taas känkkis astuu kuvioihin. On myös ihanaa ja hellyyttävää seurata vierestä, kun Charlotta haluaa lukea vauvalle kirjaa, laittaa tuttia suuhun tai harjata vauvan hiuksia.
Nautin vielä tästä ajasta, kun kaikki on suht ok. Varmasti tulee vielä se hetki , kun saan olla erotuomarina, ja laskea harmaita hiuksiani.
Niitä hetkiä odotellessa

Mulle voi mielellään tulla ehdottelemaan , mistä te lukijat haluaisitte minun  kirjoittavan. Mikä aihe kiinnostaisi. Muutenkin otan kysymyksiä vastaan , kunhan pysyvät kohtuuden rajoissa.

Yritän parhaani mukaan tulla tänne hieman päivittelemään, kunhan jaksan ja aika antaa myöden.

Boy or Girl

Meillä oli viimeviikolla rakenne ultra , jota olin jännittänyt todella paljon.

Pää asia , että lapsi on kunnossa ja tietenkin sen päälle vielä , jos saisimme sukupuolen selville, että pääsisi tekemään ostoksia, jo tulevalle pienokaiselle. 

Ihanaa oli seurata kuinka toinen mönki menemään ja kasvaa normaalisti. Kaikki oli sen puolin kunnossa. Mutta meidän piti käydä vielä erillisellä käynnillä , koska nappula ei suostunut näyttämään itseään oikeasta kulmasta, jotta olisi näkynyt sydämmen kärki. Mutta kätilö sanoi , että kaikki on normaalisti, mutta pitää vain nähdä tietyt kohdat oikeista kulmista. 

Tietenkään emme nähneet sukupuolta nappulan asentojen takia. 

Tänään kävimme uudestaan tarkastus kierroksella ja kaikki näkyi hyvin. Olin käynyt ennen ultraa ostamassa makeisia, että saataisiin nappula liikkumaan kunnolla. 

Uusi kätilö oli todella mukava ja juttelimme niitä näitä.kysyinkin sitten ihan suoraan , että näkyykö sukupuolta. Kätilö alkoi etsimään ja sieltä salaisuus pilkisti. 

Meille tulee poika! 

Mulla on ollut  satavarma poika olo , koska mun tämänhetkinen raskaus ei ole samanlainen, kuin esikoista odotellessa. 

Suolaisen sijaan tekee enemmän makeeaa mieli. 

Ei pahoinvointia tai väsymystä. Tissit huutaa välillä hallelujaa , mutta muuten olo on ollut hyvä. 

Nyt pääsemme ostamaan tulevalle pojalle vaatteita ja tarvikkeita. 

Jos nyt vähän iisimmi

Hellou
Meillä on ollut ajallisesti todella tiukkaa, kun monessa paikassa pitäisi käydä ja monta asiaa hoitaa. Joten mun taktiikalla levitän pitkin viikkoa kaikki must to do jutut ja illan päätteksi aina totean , onko mun pakko aamulla taas noustava aikaisin ja lähteä tekemään muut tehtävät , jotka olen sopinut tekeväni.
Onneksi tälle viikolle ei ole mitään sen kummallisempaa kuin rakenneultra ja kirpparipöydän järjestämistä.

Käytiin siis viimeviikonloppuna viemässä neljä säkillistä vaatteita kirpparille ja toivoen , että rahaa tuottaa, koska meillä on kuitenkin miljoona hankintaa edessä , jotka vaativat rahaa.. Olen käynyt 3 päivän saldon tarkistamassa ja tuottoa on hyvin tullut.
Charlotan kanssa kävimme aamulla aikaisin järjestelemässä kirpparipöydän , joka oli viikonlopun jäljiltä todella hurjassa kunnossa. Charlottaa on vaikea saada ruotuun , siinä samalla kun itse yritän viikata vaatteita uudelleen. Onneksi siitäkin selvittiin.
Mutta siis pakko sanoa , että mistä näitä pitkäkyntisiä ihmisiä tulee, jotka kehtaavat viedä lastenvaatteita. Olen vienyt meidän pöydällemme myyntiin Charlotan vaatteita , hyvän näköisiä ja ei todellakaan ole hinnan kirouksissa. Joten jos ihminen ei kykene hyvistä lasten farkuista edes maksamaan sitä 1,50e niin miksi niitä ei sitten voi jättää siihen pöydälle? Miksi ne pitää viedä ? Asia jota en ymmärrä , ja jota en hyväksy.

Meillä on ollut myös viimeviikolla toinen neuvola käynti ja viikkoja oli tuolloin 18+4. 

Nykyään neuvolakäyntejä on supistettu (leikkausten takia) 

Charlotaa odottaessa muistan kuinka tiuhaan tahtiin neuvolassa sai ravata, about 2x kuussa. 

Nykyään tosi harvakseen. 

Ensimmäistä kertaa kuunneltiin sydänääniä ja olin ihan wohoo. Neuvolassa neukki vaan totesi "missä on sun raskausvatsa" koska viikkoja oli jo 18 ja ihmisillä kuulema on jo vatsaa tuolloin enemmän. Totesin vaan, että Charlottaakin odottaessa minun raskausvatsani alkoi näkyä vasta kunnolla rv 30. Joten säästyn nopealta kasvamiselta. Toisaalta haluaisin jo, että minun raskausvatsani kasvaisi, koska muilla samoilla viikoilla olevilla on jo raskausvatsaa mitä näyttää , minulla vaan näyttää siltä, että muutama pulla tultu syötyä.

Mutta jokainen aikanaa. Olisi vaan jo kiva päästä kuvaamaan vatsaa, joten tässä sitä vielä odotellaan hetki. 

Torstaina olisi rakenneultra ja odotamme Villen kanssa sitä todella kovasti. Jos ja kun sukupuoli näkyisi pääsisi ostamaan jo ensimmäiset vaatteet.

Jännitystä ilmassa ! 

Ja se yksi oli nopein !

Yhtä normaali kauppaan meneminen niin ,kuin ennenkin. Hoidan ensiksi ostokset, jotka muistan vielä hetken. Hortoilen pitkin käytäviä etsimässä tiettyä "lahjaa".

Tuijotan muutamasta vaihtoehdosta ja päädyn siihen yhteen. Katson sivuille ennen kassalle menemistä ja, kun reitti on selvä maksan ostokset , hoidan  itseni ja ostokset erittäin vaivihkaa ulos kaupasta. 

Menen kotiin ja odotan oikeaa hetkeä. 

Avaan maagisen paketin varoen ja asettelen kaiken oikein . Tässä vaiheessa , on tehtävä se mitä täyttyy. 

Otan puhelimeni laitan musiikit kaakkoon , että saan keskittyä itse hetkeen. 

Tein taas mitä täytyi. Olen onnellinen. 

Laitoin lahjan pakettiin ja laitoin sen pieneen kirjekuoreen , jonne kirjoitin muutamin sanoin pienen viestin. 

Tämä lahja oli tarkoitettu Villelle , jonka olin vaivalla tehnyt. Pyysin häntä olemaan hiljaa,  kun oli kyseisen lahjan aukaissut. 

Olimme todellakin hiljaa. 

Ja se jatkui , ja jatkui.. Kunnes en enää jaksanut olla hiljaa. 

Meille tulee Vauva ! 

Juteltiin ja juteltiin asiasta.

Ensimmäinen neuvola oli jännittävä ! Se kaikki alkaa uudestaan, mutta nyt olen selvästi perillä asioista,  kun taas esikoista odotellessa.

Lähdin ensimmäiselle neuvola käynnille , sillä asenteella , että ei todellakaan saada mukavaa neukkia. ( aikaisemmista neukki tädeistä ei ole jäänyt hyvä fiils) 

Saatiin nyt tosi Cool neukki , et voiko parempaa saada. Ensimmäinen hyvä fiilis, neuvolasta. Meillä ajatus klikkas yhteen ja hän ottaa huomioon , meidät (minut) ikämme puolesta, eikä tuomitse sitä...

Mulla on alkuraskaus ollut helppo. En ole oireillut millään tavalla raskautta, joka on hyvä, koska jaksan paremmin touhuta ja tehdä päivät. Toki voi sitten takapakkina myöhemmässä vaiheessa tulla jotakin, mutta saa nähdä. Nyt viikkoja on 16. Ja siinä pisteessä ollaan , että potkut tuntuvat jo selvästi. 

Charlotankin olen opettanut nätisti paijaamaan vatsaa , ja selittänyt , että äidin masussa kasvaa pikkusisko tai pikkuveli. Vielä ei oikein ymmärrä asiaa, mutta hokee sanaa "vauva" ja "napa" ,mutta mitä enemmän opetellaan sitä paremmin ymmärtää.

Alkuun emme osanneet sisäistää asiaa kunnolla, kun taas nyt. Ville jaksaa vouhottaa, joka on ihan uskomaton asia. Välillä toivon , että olisi hiljaa , kun sitä juttua vaan tulee loputtomiin. Mut on häntä kiva seurata.
Voisin kirjoittaa tästä pitkään , koska asiaa olisi paljon. 

Ollaan onnellisia tulevasta.  jännityksessä odotamme rakenne ultraa , jos vaikka sukupuoli saataisiin selville. 

Nyt meitä ei ole vain kolme,  vaan neljä ! 

#HappyFamily 👐

after a long time

Blogi on ollut tovin jo tauolla. Ihan syystä.
Syy siihen - monimutkainen.
En kuitenkaan tunne huonoa omatuntoa siitä , että olen pitänyt taukoa blogista , pitänyt sen loitolla elämästäni.
En voi kuitenkaan väkisin loihtia blogiin tekstiä , jos se ei luonnistu tai tunnu hyvältä juuri sillä hetkellä. Sillon näin vain tarpeelliseksi antaa ajan kulua ja yrittää uudelleen , kun se tunne taas palaa "nyt mä olen valmis" ..

Paljon on ehtinyt tapahtumaan meidän elämässä. Eniten tapahtumia äidin ja tyttären välisessä suhteessa. Mä nautin olla äiti ja saan olla äiti noin ihanalle lapselle , vaikka välillä kiukutellaan ja heitetään hanskoja tiskiin , silti niistä selvitään yhdessä. Charlotta on todella paljon kehittynyt ja mä en meinaa pysyä perässä , välillä vaan mietin , mihin tämä aika katoaa. Ihaninta on se , että mä saan nähdä 24/7 lapseni uudet kujeet, enkä missaa yhtäkään uutta juttua. Vaikka kaipaankin sosiaaliseen ympäristöön , kuten kouluun.

Tässä välissä on vietetty synttärit , joulu ja uusivuosi , loppuvuoden kohokohdat.
Kuitenkin kaikesta huolimatta , me voimme hyvin ja tästä on hyvä jatkaa.

Illat kaikille ! :)
P.s huomenna kirjoitan ison postauksen elämämme kohokohdasta.

Hello september

Kesä tosiaan on jäänyt taaksepäin , ja on aika siirtyä pimeämpään kauteen. Toivon, että syksy on suht ok kelien kanssa, koska kesä meni kelien osalta hieman jäihin.
Mulla on syksyn tullen tapana alkaa hamstrata tee varastoja täyteen ja kaikenmaailman A,B,C,D ja E vitamiini purkit on oltava. Ja tietenkin rautalisä.
Mun hemoglobiini on talven tullen todella alhainen, ja rautalisä auttaa "jaksamaan".

...Puhumattakaan tuoksukynttilöistä. Mmhh.. Syksy ei olisi mitään ilman ilta hämärässä palavia kynttilöitä!

Aika siis on laittaa kesäiset vaatteet vaatehyllyjen perimmäksi ja tuoda syys-mallisto esiin.
Oon rakastunut tämävuoden syksyn mallistoon. Juuri sellaista kuosia, jota itse suosin päälläni. Rentoa, clamouria ja avot.

      Ihanaa alkanutta syksyä kaikille 

Xo 

Kuitti

Vähän väsynyt äiti täällä hei!

Muutama päivä takaperin saatiin pakkailla, roudatta ,valvoa ja tehdä hiki hatussa töitä. Me muutettiin uuteen asuntoon, vaikka ajatus siitä, että joutuu pakkaamaan tavarat uudestaan laatikoihin ja asettumaan uudestaan toiseen paikkaan tuntui ahistavalta.

Just kun alettiin tykkäämään edellisestä asunnosta , paljastuiki  siitä lopullinen helvetti asunto... 

Nyt muuttolaatikot purettuna , kaikki tavarat suht koht omilla paikoillaan, voisin vaan maata sängyllä ja torkahtaa.

Oon niin kuitti koko muutosta, ja sen tuomasta "ahdistuksesta" , et vitseillekkään en paljoa jaksa nauraa. 

Jos nyt vihdoin, sen viimeisen kerran tämä olisi se pitkäaikainen asunto , josta ei löydy minkään laista vikaa, niin olisin todella kiitollinen.

Tää äiti kaipaa nyt etelänlomaa!

Mörkö tuulella

Charlotta on viimeisen kuukauden mennyt aivan päälaelleen ei kirjaimellisesti .
Meillä tyttö on alkanut protestomaan enemmän ja mikään ei tunnu kelpaavan. Neiti tahtoo tehdä juuri niin kuin omapää sanoo, ja siinä ei auta virret tai mitkään.

Voisin sanoa, että meillä asustelee, minimonsteri joka kiukuttelee ja pyörittää äitiä 6-0  yrittää kovasti.
Charlotalla on todella, todella vahva luonne ja se näkyy myös. Nyt se luonne on ottanut todella kiivaan vauhtihypyn, että tämä tuli minullekin yllätyksenä.
Monesti dramaattisesti heittäydytään lattialle, jos jokin asia ei miellytä. Potkitaan, läpsitään , ja lisää kiukkuamista. Millään ei meinaa rauhoittua. Charlotta ei anna äidille siinä vaiheessa minkäänlaista neuvottelun varaa, että voisi rauhouttaa . Ei koskettamista, lisää ja lisää neidin suusta raivoamista.

Oon nyt oppinut siihen , että annan neidin huutaa rauhassa, niin kurjalta kuin se kuulostaakin , mutta jos äidin apu ei kelpaa , niin en voi kompromisseja kiukuttelussa lähteä tekemääni.  Herkuilla ja yllötyksilläkö houkuttelisi.  No.  Paheentaisin tilannetta entiseltä,  ja kasvatus menisi aivan plörinäksi, koska silloinhan jos annan periksi ja neiti saa tahtonsa läpi silloin äitiä todellakin ollaan pyörittämässä 6-0.

Tänään olimme käymässä kaupungilla , hoitamassa asioita. Charlotta viihtyy kaupungilla , mutta tänään nostettiin kaupunkireissu aivan uudelle tasolle.
Charlotta on tottunut siihen , että saa kaupungissa kävellä, mutta äidin tai äijän kädestä pitää pitää kiinni.
Charlotta tempaisee kätensä irti ja ei suostu sitä antamaan takaisin. Jos joudutaan ottamaan  kädestä uudestaan kiinni, neiti heittäytyy polvilleen maahan ja alkaa itkemään.  Mikäs siinä enää auttaa, kuin vaunuihin laittaminen. Ja vähän lisää huutoa.
....Rappusissa kävelyn kielsin itsenäisesti, ei tottele. Ja itkupotkarit
Näitä niin isoja ja pieniä asioita riittää, mutta tämäkin on vaihe. Tai niin ainakin toivon.
Juttelin asiasta Charlotalla tukiperheen kanssa , ja heillä on tätä samaa ongelmaa puskenut, oman lapsensa kohdalla, joka on charlottaa muutaman kuukauden vanhemppi .

Yleensä nämä Charlotan "angry modet" ovat lyhyitä, välillä hieman pidempiä , mutta loppujenlopuksihan neiti tulee itsenäisesti minun jalkoihin halaamaan, jolloin "keskustellaan" kuinka turhaa pienistä asioista kiukkuaminen on .
Haleaj,pusuja ja uudelleen yritämme tehdä yhteistyöllä asian , josta neiti alunperin alkoi kiukutella. Ja tällä kertaa niin, että se menee  nappiin.
Joskus äitinä yllätyn näistä Charlotan dramaattisista kiukuista, mutta taas yksi vaihe menossa ja pitää vain osata olla kärsivällinen.

Juhannus sängyn pohjalla

Meillä oli suunniteltu noin prikulleen miten me vietettäisiin juhannusta.
Väliäkö sillä millainen keli olisi ulkona ollut mutta, kyllä me nyt juhannusta jotenkin vietettäisiin.

Perjantaina aloin voimaan todella huonosti. Aamulla kaikki oli vielä hyvin, kunnes olo alko menee alaspäin.
No meillä nyt vietettiin juhannusta sängynpohjalta, flunssan kourissa.
Not funny at all.
Leffoja, ruokaa,teetä,leikittelyä ..
Ja lisää teetä ja leffoja.

Pikku hiljaa paranemaan päin.

Toivottavasti kaikilla oli jollakin tavalla hyvä juhannus, vaikka sää ei ollutkaan kaikkein suotavin.


Hyvät viikkoa kaikille :)

#Tb -Sunday Funday

Meillä meni viikonloppu erittäin reippaissa merkeissä. Kun kotipihan hiekkalaatikko pitää laajentaa niin mitä me teemme ? Pakkaamme tavarat, käymme kaupassa ja suuntaamme eväiden kanssa kohti perhepuistoa.
Keli oli suotuisa, vaikka tuuli olikin omaa luokkaansa. Paljon oli väkeä siitä huolimatta.
Charlotta oli aivan innoissaan paikasta ja ehkä suosikkina oli äitiä pakoon juokseminen.
Millään ei meinannut paikallaan pysyä, ei edes syöminen innostanut , kun on niin paljon tekemistä joka puolella.



Viihdyttiin niinkin pitkään, että kävimme Charlotan päiksy ajalla ottamassa aikuisten kesken mittaa minigolfissa. Olen niin kilpailuhenkinen ihminen ja en siedä häviämistä, mutta tämä osasin ottaa leikistä. Olimme kaikki kolme suut auki  kun niitä ratoja kävimme läpi, miten vaikeeksi ne loppujen lopuksi on tehty. Lyön vetoa siitä, ettei edes huippu golffari tule niissä pärjäämään, hyvin tuloksin :D
 Hieman fuskaamista ja omat säännöt kehiin ni heti alkaa näyttää paremmalta.
Loppujen lopuksi erittäin rattoisa päivä saatiin vietettyä pihalla ja tekemistä riitti.

Mä vien sut rannalle

Näillä sanoilla ''kun ulkona on ihana sää, niin lämmintä...'' Täl hetkellä sää on ollut kyllä mitä loistavin ja suotuisa. Aamut oon kattonut ikkunasta moneen otteeseen ja todennut '' ei kai taas ala satamaan'' koska aamulla on niin tummat pilvet olleet yllä.
Muutama tunti eteenpäin niin johan se aurinko pilkistääkin.

Mä en todellakaan malta olla sisällä, kun on näin lämmintä ollut nyt. Meen , meen ja meen. Miksi viettää aikaansa neljän seinän sisäpuolella , kun ulkonakin on paljon tekemistä.
Olin todella huono lähtemään talvella ulos, koska en todellakaan ole talvi ihmisiä. purr..

Viime kesänä Charlotan ollessa puolitoistavuotias ei paljoa hiekkalaatikolla vietetty aikaa.
Nyt kun neiti osaa kävellä, toimia omatoimisesti niin hiekkalaatikollakin viihdytään vaikka kellon ympäri, jos Charlotta saisi päättää.

Meidän tien toiselta puolelta löytyy mieluisa ranta, jossa tulemme viihtymään tänä kesänä varmasti monet päivät.
Vein Charlotan rannalle ihastelemaan, leikkimään,rakentelmaan hiekkakakkuja ja piknikki hengessä syömään.

Charlotta oli todella myyty kun näki hieman isomman ''ammeen'' jossa on vettä. Ei millään maltanut olla pois veden ääreltä, joten annoin sielunsa pohjalta leikkiä oikeen kunnolla.

Se juttu !

Muutama viikko takaperin muo jännitti Charlotan puolesta todella paljon.. Charlotta ei edes tiennyt mitä olemme menossa tekemään.

olen kertonut blogini puolella, että aijon mennä laitattamaan Charlotalle korvakorut. Aikaisemmin ajattelin, että alle vuoden ikäisenä olisin ne pistättänyt, mutta päätinkin hieman lykätä asiaa edemmäs ja sopivan ajan kanssa käydä laitattamassa.

Korvakorut, haasteellista metsästää laittajaa puolitoista vuotiaalle, koska kukaan ei suostu tekemään alle 7 vuotiaille. Monessa paikassa sain ravata ja monet kerrat passittivat ulos. Yhdestä paikasta sainkin sitten vihin kuka tekisi pienemmillekkin lapsille. Hetki meni ennen kuin sain varattua ajan, mutta sainpa kuitenkin.

Alkuun meidän piti mennä näytättämään Charlotan korvia tekijälle, josta olin hieman ihmeissäni, mutta lapsella tarvitsee olla kuulemma tarpeeski iso korva jo ennen kuin voi laittaa korvakoruja.
Charlotan korva oli just bueno, että voi laittaa reijät, joten saimme ajan ja ohjeet ennen kuin tulisimme laitattamaan reikiä.

Tunti ennen operaatiota laitoin Charlotalle emlan paikallispuudute voidetta, ettei tuntisi nippaisua/ pelästyisi sitä, jolloin laitattaminen voi jäädä kesken.
Haasteellista oli saada neidin korvanlehtiin voidetta ja vielä jonkin moinen patentti siihen päälle , ettei tyttö ala voidetta räveltämään pois.

Paaikanpäällä minua alkoi jännittämään, Charlotan puolesta. Kuinka neiti reagoisi siihen, kun vieras ihminen koskettaa häntä tai tulisiko siitä laitosta sitten loppujen lopuksi yhtään mitään.
Operaatio ei ollut helppo, mutta reippaasti Charlotta siitä selviytyi.

Nyt siis muutaman viikon on reijät olleet korvissa ja korvikset paikallaan, eikä Charlotta ole niistä moksiskaan. Aloitimme siis harjoitus korviksista ja lopullisiin tappi korviksiin pitäisi kolmenviikon sisään vaihtaa.

Monella henkilöllä on varmasti omat mielipiteensä laitattaako lapsellensa nuorena omankäden oikeudella korvakorut, vai antaako itse vanhempana päättää tahtooko sellaiset.
Yksi isoimmista syistä miksi korvakorut nyt laitatin on se, että vanhemmalla iällä sitä laittoa jännittää ja voikin alkaa jänistämään koko operaatiota.
Jos Charlotta jostain syystä vanhemmalla iällä ei haluakkaan pitää korvakoruja , niin saahan hän aina ne otettua pois.

Siivoilua ja Lettukestejä

Sunnuntai päivät meillä yleensä vietetään Chillisti , ei väliä miltä se koti just silloin näyttää , mut vähän pinta siivoilua.
Tänään kuitenkin oli must to do listalla siivoaminen, koska muutaman päivän siivous on jäänyt meiltä. Pyykkikori pursuaa likaisista vaatteista, pölyä, rojuja sielä sun täällä.

Kotityöt on yleensä ne mun juttu ja Villen homma on - mitä nyt ikinä tekeekään..
Välillä saan oikeen kunnolla olla Patistamassa, että menis tekemään oman osuutensa kotitöistä, mutta meillä kun ei nykyisin tunneta sanaa "oma-aloitteisuus" .

Hoidan ruuat, siivoamisen, parvekkeen siivoamisen ja Charlotan paimentamisen siinä ohella. Huh, mikä kiire juosta joka paikkaan!
Charlotasta on tullut reipas siivous apuri, vaikka se jääkin vielä siihen vaiheeseen, että äiti kerää perässä. Imuria heiluttaa, mopilla vetelee, vesiämpäriä läiskyttelee.
Pyykkienkin osalta Charlotta vain vetää puhtaat pyykit ulos koneesta lattialle, ja äiti kiittää ja kumartaa. Innokas tyttö touhuamaan, mutta vielä on oppimista.

 

 

 

 



Siivoilun jälkeen Charlotta lähti päiksyille ja minä päätin ottaa hetken x asennossa. Se x asento jäi vain hetkeen, koska nyt on alkanut tekemään ihme himoja mieli.. Joten ehdotin villelle, että tehtäisiin lettuja. Lähdin kauppaan hakemaan meille aineksia, koska letut eivät ole mitään ilman hilloa!
Ville otti keittiön haltuunsa ja alkoi tekemään lettuja.  Finaly something!
Tää oli Charlotan ensimmäinen kerta kun saa syödä lettuja!
Mutta ei se lettu itsessään kiinnostanut , ainoastaan se hillo, jota sai letunpäälle.

Todella nopeasti tämäkin päivä on taas hujahtanut ohi, ajan kulkua ei edes huomaa.



Summer Time

 

 

 

 

 

Toivoen, että nyt vihdoin olisi takana päin viikkojen kestävät sateet ja pääsisi kunnolla nautimtaan kesäisen aurinkoisesta säästä. Luontokin näyttää jo niin ihanalta, ja kesältältä tuoksuu. Jes !
Kunhan vielä kunnolla alkaisi lämpenemään, jolloin pääsee pukemaan yllensä kesäisiä vaatteita ja loikoilemaan rannalle.

Huomenna tulen kertomaan teille , mitä Charlotta sai äidiltä, joten pysykää ruudun äärellä.
Hyvää viikonloppua kaikille

Information

Ciao

Mulla on taas hyvä fiilis palata blogin äärelle, vaikka en sitä tarkoituksellisesti olekkaan jättänyt. 

Meillä on ollut todella paljon ongelmia tietokoneen kanssa, ja jos nyt vihdoin ja viimein suostuisi kunnolla yhteistyöhön. Kuitenkin kone on meille kaiken A ja O, koska sitä tarvitaan päivittäin. 

Puhelimella en ole edes vaivautunut postauksia tekemään, koska sekin on alkanut viimeisiään viedä, joten olisi nyt korkea aika minun lähteä puhelinta ostamaan. huoh.

#LoveMyLife 

Tulen jatkamaan nyt blogin kirjoitusta toivonmukaan ilman ongelmia, normaaliin tahtiin ja pyrin siihen, että muutaman ,max kolme tekstiä saisin viikossa julkaistua. 

Nyt Mielessä on niin paljon eri aiheita mistä kirjoittaa, joten pysykää taas Blogini äärellä :) 

Second Chance

Edellisen kerran erotessani Villen kanssa, päätin etten pitkään aikaan edes haikaile suhteita, keskityn vain itseeni ja tulevaan lapseeni.
Charlotan synnyttyä olin onnesta täynnä, mikään tai kukaan ei pilaisi meidän onneamme, koska tämä rakkaus ja side toisiamme kohtaan on suurta, niin kuin muidenkin vanhempien suuri rakkaus lastansa kohtaan.
Tiesin, ettei Charlotan Biologinen isä tulisi lapsen synnyttyä ottamaan meihin mitään yhteyttä. Hänen menetyksensä
Hän on vain isä papereissa, mutta menetettyä aikaa ei saa takaisin. Joka on todella sääli, koska Charlotta varmasti haluaa, jokin päivä tietää kuka hänen isänsä on '' Miksi äiti isä ei ole minun elämässäni'' ovat sanat, joita en haluaisi kuulla, tuon pienen tytön suusta.
Mitä tuohon voisi vastata? Minun äitinä pitäisi tuolloin osata vastata tuohon jotakin järkevää.. Onneksi aikaa on vielä miettiä asioita ennen, kuin neiti ymmärtää edes kysyä tuollaista, mutta toivon, että ennen sitä ikää, kun aletaan kyselemään kaikkea maan ja taivaan väliltä, ottaa Charlotan isä itseään niskasta kiinni ja ottaa askeleensa tytärtään kohtaan.

Charlotan Biologisen isän pitää hieman kasvaa ja ymmärtää se, että hänellä on lapsi, joka tarvitsee myös biologista isäänsä.
Kerran sen ainoan kerran, kun tapasin Charlotan isän Charlotan ollessa kuukauden vanha tarjosin hänelle mahdollisuutta olla meidän elämässämme, koska lapsella on kuitenkin oikeus tuntea isänsä.
Mutta turhalla yrityksellä.
En halua pakottaa häntä olemaan kanssamme, näin kauniisti sanottuna pysyköön sitten poissa ja miettiköön hetken asioita, mikä menikään vikaan.

Yh äitinä oleminen alkuun tuntui hyvältä ,mutta jokseenkin uuvuttavalta ,koska se on sama rumba joka ikinen päivä. Onnekseni Charlotta oli helppo vauva, jolloin sain myös aikaa itsekseni ja jaettua sitä ystävieni kanssa. Äitini kertoi minulle ennen Charlotan syntymää, että Yh äidin elämä on jokseenkin yksinäistä, koska elämä pyörii lapsen ympärillä, kaikki lapsen tarpeet on huomioitava ja lakattava haaveksimasta mennyttä elämää, ja otettava täysi vastuu itsestä ja toisesta.

Aloin Charlotan ollessa kolmen kuinen haaveilemaan parisuhteesta. Niitä ihania yhteisiä hetkiä, jolloin voi nauttia niinä pieninä hetkinä toisistaan Voi kertoa huoletta huolensa toiselle, käpertyä iltaisin johonkin.. Aloin kaipaamaan tuota kaikkea mitä parisuhde tuo tullessaan.
En alkanut etsimällä etsimään vain ja ainoastaan odottamaan, että joku kiva mies tupsahtaisi nenän eteeni niin kuin oikeastaan kävikin..

Löysin ihanan miehen, joka otti myös minut ja lapseni avosylin vastaan, mutta tämä suhde kariutui hyvin nopeasti vain ja ainoastaan, koska en itse osannut itsestäni tarpeeksi antaa,
Ymmärrän toisen turhautumisen jos en itse panosta täysin suhteeseen, koska matkassa oli erittäin monta muuttujaa kuten Ville... 

Ennen kesää Ville otti minuun yhteyttä pyytäen anteeksi kaikkea, mitä hän oli minua kohtaan ikinä tehnytkään ja oli valmis puhumaan minulle avoimesti kasvotusten, miksi niin kävikään mitä tapahtui kun erosimme ensimmäisen kerran.
Oli erittäin vaikeaa suhtautua tähän mitenkään, koska olin Villen lytännyt erittäin syvälle maan rakoon ja en hänestä halunnut mitään edes kuullakkaan..
Mun mielenkiintoni oikeastaan heräsi kaiken suhteen, koska paljon olin kuullut muiden ihmisten suista, mutta itse Villeltä tahdoin kuulla totuuden ilman kiertelyä ja kaartelua.
Tapasimme moneen otteeseen kesän aikana vain ystävinä.
Tuolloin näin Villessä suuren muutoksen ihmisenä,jota en koskaan kuvitellut näkeväni.
Hän oli ottanut elämänsä isoimman askeleen, joka muutti hänen elämänsä.
Olin tästä positiivisesti yllättynyt, koska en nähnyt hänessä ennen muuta kuin rentun jätkän, joka keksi omat huvinsa jolla ei ole vastuuta mistään.
Myöhemmin Villen kerrottua, ettei hänen tunteensa ole kadonneet minua kohtaan minnekkään, vaan ne kaikki oli tukahdutettu pakosta, en voinut kuunnella enempää ja käskin hänen tukahduttaa ne tunteensa uudelleen ja yhä uudelleen, koska kerroin ettei meistä ikinä tulisi enään paria.
Toisin kävi... 

Lämpenin ajatukselle, että jos yrittäisimmekin vielä kerran, sen ainoan kerran.
Ville oli tehnyt kaiken kanssani selväksi, ettei hän enään olisi se ''sama vanha ville''.. Moni on huomannut tuttava piiristä tämän muutoksen ja eivät voi uskoa sitä, minkä työn hän on tehnyt itsensä kanssa ja kuinka isolla panostuksella hän on meidän kanssamme ja kuinka paljon meille antaa.
Ollaan tehty kova työ tän suhteen eteen ja kaikkemme myös annamme myös niiden huonojen päivien aikana. Eihän suhteet olisi mitään ilman vastoinkäymisiä, myös niitä tässä parisuhteessa on.
Näin kohta kahdeksan kuukauden yhdessä olon aikana olemme huomanneet aivan uusia piirteitä toisissamme. Pystymme avoimesti keskustelemaan asioista, johon en ole ennen kyennyt, mihin ei myöskään Ville. Mutta kun luotamme toisiimme niin pystymme myös keksutelemaan kaikesta avoimesti, ilman kiertelyä,kaartelua ja tuomitsemista.



Tässä sitä ollaan hyvien ja huonojen puolien kanssa. Olemme onnellisia molemmat tähän päätökseen ja toivottavasti jatkossakin. Jokainen saa yleensä toisen mahdollisuuden, riippuen tietenkin asiasta.

kevät !

Ihanaa! Kevät ,kevät kevät!

Oon niin iloinen ja energiaa täynnä, että voisin purkittaa tän energianja lähettää eteenpäin, koska oon niin fiiliksissä.

Meillä ollaan nautittu auringosta pihalla oleskellen ja kevät siivousta tehden.

Kaikki talvivaatteet laitettu piiloon, ja kevät vaatteet otettu esiin.

Tuuletettu asunto läpikotaisin, pölyt imuroitu nurkista ,siis tehty todellinen suur siivous. 

Vaikka siisteys kestääkin sen muutaman päivän, mutta siitä siltikin voi nauttia ja olla hyvin mielin että on edes sen pienen hetken kaikki tip top.

Meillä avattiin eilen Grilli kausi kaiken hulinan ja vilinän keskellä. Siirsimme kaiken muun "tärkeän" sivuun ja lähdimme kaupan kautta, ystäväni luokse. 

Onneksemme alueelle jonne päädyimme grillailemaan löytyi kuivia puita valmiina, jolloin ei itse tarvinut lähteä etsimään risuja ja käpyjä.

Kaikki nautimme yhteisestä ajasta ja Varsinkin Charlotta jolle lumen alta tulleet sorat ja kepit ovat niin in!

Ihanaa aurinkoista päivää kaikille:) 

Princess Room

Nyt on tytön huone valmiina, tavarat paikallaa ja mä olen tyytyväinen.
Oltiin siis ikeassa viikonloppuna hakemassa kalusteita Charlotan huoneeseen, joka on ammottanut tyhjyyttään. Vielä pari asiaa olisi saatava, mutta ne eivät ole vielä ajankohtaisia.

Saimme kaikki tavarat hyvin koottua, mutta yhdessä tuotteessa oli virhe, ja niin kuin yhdestä kuvasta huomaa niin lipastosta puuttuu laatikot. Saimme siis virheellisen tuotteen, mutta onneksi saamme uudet laatikot ikealta, niin että he lähettävät sen meille kotiin, jolloin ei tarvitse ajaa ikeaan ja takaisin uudelleen.

Äiti on tyytyväinen ja Charlotta viihtyy huoneessaan hyvin.

Mitäs pidätte ?